Ruokapula syvenee, sähköt katkeilevat

Vanha sanonta "elää kädestä suuhun" kuvaa hyvin kuubalaisten nykypäivää – ei kaikkien, mutta varmasti useimpien. Heille se ei tosin ole kuvaannollinen ilmaisu, vaan arkipäivän todellisuutta, koska kädessä ei suinkaan aina ole, mitä panna suuhun.

Ruokapula on nimittäin kasvanut entisestään. Valuuttakauppojenkin tarjonta alkaa jo olla niukkaa. Hallitus perusti ne kerätäkseen dollarit pois kaduilta katukaupasta omaan kassaansa. Sinne ne kertyivätkin, mutta ne käytettiin muiden menojen kattamiseen, ja valuuttakauppojen hyllyt jäivät täyttämättä.

Sen seurauksena rahalähetykset, enimmäkseen Yhdysvalloista, ovat vähentyneet, koska dollareilla ei enää ole käyttöä mustaa pörssiä lukuun ottamatta, eivätkä yksityisyrittäjät voi myydä kuin Kuuban pesoilla.

Ansaitut pesot on sitten vaihdettava katukaupassa kovaan hintaan dollareiksi, jotta yrittäjät voisivat hankkia ulkomailta uutta myytävää.

Ministerin kootut selitykset

Elinkeinoministeri Manuel Sobrino joutui lokakuun puolivälissä television Mesa Redonda -ajankohtaisohjelmassa tunnustamaan asian, jonka lähes jokainen kuubalainen tuntee nahoissaan: elintarviketeollisuus tuottaa vähemmän ruokaa kuin kaksi vuotta sitten, eivätkä kaikki tehtaat toimi.

Kuuban tilastokeskuksen ONEI:n luvut kertovat asian tarkemmin: vuosina 2018-22 maatalouden viidestätoista tärkeimmästä elintarvikkeesta yhdeksän sadot laskivat: eniten riisi 36, 3% ja maissi 30 %, perässä heti sokeri ja maito.

Sama alamäki, ruuan väheneminen, on jatkunut muun muassa hallituksen pieleen menneen talous- ja rahauudistuksen sekä tarvike-, rehu-, lannoite- ja polttoainepulan vuoksi.

Ministerin mielestä vuosi on ollut jännittynyt, mikä on aika lievä ilmaisu pulasta, jossa kauppojen hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Sitten hän siirtyi selityksiin ja lupauksiin paremmasta tulevaisuudesta. Hallitus nimittäin kyllä työskentelee ministerin mukaan tosi intensiivisesti, jotta vuosi 2024 olisi parempi ja takaisi kansalaisten perusruokakorin ja elintarvikkeiden sosiaalisen jakelun.

Ministeri ei tainnut kuitenkaan mainita, ettei Kuuban oma maatalous pysty täyttämään esimerkiksi perusruokakoria. Talous- ja suunnitteluministeri Alejandro Gil sanoi televisiossa, että korin elintarvikkeet on ostettava lähes 100-prosenttisesti kalliilla hinnalla maailmanmarkkinoilta, eikä siihen aina löydy rahaa.

Paljon pitäisi tehdä

Sobrino käytti erityisen paljon verbimuotoja pitäisi, saattaa, yrittää, eikä kenenkään varmasti tarvinnut niin sanotusti lukea rivien välistä ymmärtääkseen, miten vakava ruokapula nyt on ja miten huonossa jamassa Kuuban maatalous on.

Ministeri sanoi olevansa huolissaan leivästä, senkin tilanne oli jännittynyt eli hän tunnusti epäsuorasti leipäpulan. Sitä helpotti jonkin verran lokakuussa tullut laivalastillinen (23 500 tonnia) vehnää, josta saatiin 16 000 tonnia jauhoja myllyille.

Sen pitäisi taata leipä 20 päiväksi, ja sitten odotetaan taas uutta vehnälaivaa, jonka pitäisi tulla marraskuussa. Edellinen vehnälaiva ennen lokakuuta oli tullut heinäkuussa.

Kahvinjuontikin on viime aikoina ollut harvojen herkkua, mutta tilanne on ministerin mukaan nyt suotuisa, materiaalia pitäisi riittää useaksi kuukaudeksi. Ruokaöljynkin pitäisi riittää vuoden loppuun asti. Tosin kukaan ei sitä pysty takaamaan.

Ongelmien luettelo jatkui: maitojauhe oli jo loppumassa lokakuussa, mutta hallitus taas kovasti yrittää saada sitä myös marraskuulle. Sen sijaan soijapapujen saanti jugurtin tekoon ei ole varmaa, koska rahaa ostoihin ei ole.

Kananlihakin saattaa pian loppua, koska rahoitus ostamiseen niin ikään puuttuu. Cimex-yhtiö ilmoittikin lokakuun loppupuolella, ettei se toistaiseksi voi myydä kananlihaa Havannassa. Se sai monet somessa raivostumaan, onhan juuri kananliha ollut ja on kuubalaisten suosikkituote. Kanaa Kuuba on ostanut lähinnä Yhdysvalloista.

Tuttu syypää ongelmiin

Jokainen kuubalaisministeri on ongelmista julkisesti puhuessaan ilmeisesti velvollinen sanomaan, kuka kaikkiin talousongelmiin ja talousromahdukseen on syypää: Kuubaan kananlihaa myyvä Yhdysvallat ja sen talous- ja finanssipakotteet.

Niin myös julisti ministeri Sobrino. Tosin hän joutui tunnustamaan, että muitakin syitä löytyy kuten koronaepidemia ja sen seuraukset sekä Ukrainan sota. Ne nostivat erityisesti elintarvikkeiden maailmanmarkkinahintoja.

Se tietysti tuntuu, koska Kuuban elintarvikkeista jo 80 % on tuontitavaraa eli suunnilleen sama kuin 1980-luvulla, jolloin Kuuba sai ruokansa toverikauppahintaan ns. sosialistiselta leiriltä ja siinä sivussa laiminlöi oman maataloutensa kehittämisen.

Tammi-syyskuussa Kuubaan tuli 1,8 miljoonaa ulkomaista turistia. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon valtavasta elintarviketuonnista menee näiden ja yleensä ulkomaisten turistien ruokkimiseen. Valtion tilastokeskuksella ONEI:lla tuskin on asiasta minkäänlaista tilastoa.

Ulkoministerin arvailut

Lokakuun lopulla ulkoministeri Bruno Rodríguez kertoi, että Kuuban talous olisi viime vuonna kasvanut yhdeksän prosenttia ilman Yhdysvaltain talous- ja finanssipakotteita, joiden vuoksi Kuuba menetti 4,8 miljardia dollaria.

Ulkoministeri sanoi arvion perustuvan tarkkoihin laskelmiin, mutta hän ei kuitenkaan kertonut, minkälaisiin arvioihin ne perustuivat. Joka tapauksessa ulkoministerin lukujen mukaan Kuuba olisi menettänyt 555 000 dollaria joka tunti 1.3.2022–28.2.2023 välisenä aikana.

Lukujen tarkistaminen on mahdotonta, mutta osaltaan ne ovat arvioita tai arvailuja siitä, mitä olisi voinut tapahtua, JOS talouspakotteita ei olisi. 

Pakotteet toki ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat tappiota ja menetyksiä Kuuban taloudelle, mutta eivät yksin ole syynä maan talouden romahtamiselle. Neuvostoliiton holhouksen aikana niitä ei Kuubassa oikeastaan edes noteerattu. Kaikki muuttui Neuvostoliiton katoamisen ja 1990-luvun pula-ajan myötä.

Kuuban johtajat ovat lyöneet päätään talouden koviin lakeihin, taloutta on tempoiltu suuntaan jos toiseenkin, asioita on sallittu ja pian jälleen kielletty. Myönnytykset markkinataloutta kohti on tehty pitkin hampain. Yksityisyritykset sallittiin, mutta tiukoin ehdoin, ja nyt niitä on jo alettu häiritä.

Polttoainetta sähkön vai ruuan tuottamiseen?

Ruokapula ei ole ollut kuubalaisten ainoa riesa kuluvana vuonna. Kuubalaiset ovat koko tämän vuoden kärsineet jatkuvista, toisinaan hyvinkin pitkistä sähkökatkoista.

Se on ärsyttänyt melkoisesti ihmisiä muun muassa siksi, että jos jääkaapissa on sattunut olemaan ruokaa, niin se on pitkän, tuntikausia kestäneen katkon aikana varmasti pilaantunut, ja tämä ruokapulan kourissa olevassa maassa.

Ilman sähköä pankkiautomaatit eivät toimi, ostaminen tyssääntyy, sillä harvalla on patjan alla minkäänlaista käteisvarastoa ainakaan pesoissa.

Sähkökatkot alkoivat rauhallisemman kesän jälkeen syksyllä jälleen lisääntyä. Energia- ja kaivosministeri rauhoitteli kansalaisia lokakuussa lupaamalla lisää polttoainetta lämpövoimaloihin. Kuinka paljon ja mihin, sitä hän ei kertonut.

Kuuban sähköverkko on surkeassa kunnossa, huolto ei aina pelaa, investoinnit puuttuvat, varaosapula haittaa, monet yksiköt seisovat rikkoutumisten ja vaurioiden vuoksi.

Samalla on syntynyt uusi ongelma: polttoainepula on niin vakava, että nyt on pohdittava, siirretäänkö erityisesti dieseliä enemmän sähköntuotantoon vai maatalouteen eli elintarvikkeiden tuottamiseen. Kuuban lämpövoimalat käyttävät enimmäkseen maan omaa petrolia, mutta niiden on aika ajoin käytettävä myös dieseliä. Mitä enemmän sitä menee sähkön tuottamiseen, sitä vähemmän sitä riittää maataloudelle.

Ministeri Alejandro Gil ilmoitti toukokuussa kansalliskokouksessa presidentin käskystä asettaa etusijalle maatalous, kunhan polttoainetta saadaan lisää. Ilmeisesti ei saatu, koska lokakuussa samainen Gil luetteli polttoaineissa etusijan saaneita aloja, eikä niiden joukossa ollut maa- eikä karjataloutta; niiden on Gilin mielestä etsittävä dieselin sijasta muita keinoja satojen varmistamiseksi.

Hallituksen tilastojen mukaan vuosina 2017-22 maatalouden saama dieselmäärä väheni 45,6 prosenttia. Polttoaineiden vähennykset vaikuttavat maataloudessa suoraan kylvöihin ja tuleviin satoihin näkyen lopulta ikävällä tavalla ihmisten ruokapöydässä.

Kesäkuussa julkaistun tilaston mukaan maatalouteen kohdistui uusista investoinneista vain pari prosenttia. Koska maatalous näyttää taas jäävän muiden alojen jalkoihin, on hyvä muistaa hallituksen suunnitelma huhtikuulta 2021. Se oli nimeltään 63 nopeaa keinoa elintarvikkeiden tuotannon tehostamiseksi. 

Kuten niin monet muutkin suunnitelmat vuosien varrelta, sekin näyttää unohtuneen varsin nopeasti ja ilmeisesti pölyttyy mappi ö:ssä

Teksti: Antti Halinen