Santería-uskonto

Santería-uskonto on yksi eniten Kuubaa määrittävistä kulttuurisista ilmentymistä.

Kuuba liitetään useimmiten yksiulotteisesti politiikkaan ja näkökannasta riippuen maa nähdään joko toivon tai pahuuden ilmentymänä. Politiikan ohella Kuuba tarjoaa kuitenkin myös värikkään ja suhteellisen vähän tutkitun kulttuuriin, sosiaalisiin suhteisiin ja uskontoihin liittyvän elämäntapojen kirjon.

Yksi mielenkiintoisimmista kulttuurisista ilmentymistä on 1990-luvun alusta lähtien näkyvyyttään kasvattanut santería. Tähän afrikkalaisperäisiä ja katolilaisia elementtejä yhdistelevään kuubalaiseen uskontoon törmää Havannan kaduilla ja kujilla jatkuvasti. Valkopukuiset uskontoon initioituneet ihmiset, pesokauppojen rituaalitavarat, kotialttarit, siellä täällä lojuvat uhrikanat, kotiovien edustoille heitetyt yrttivesikylvyt ja ihmisten kauloissa ja ranteissa roikkuvat kirjavat helminauhat kertovat uskonnon merkityksestä ihmisten jokapäiväisessä elämässä.

Santerían maailmankuva

Santeríassa uskotaan kaikkivoipaan, ylimpään Jumalaan, Olofíin (myös Oloddumare ja Olorun). Ihmisten ja Olofin välinen kanssakäyminen tapahtuu orishoiden kautta. Orishat ovat santerían jumalhahmoja, joita kutsutaan afrikkalaisten ja katolilaisten kulttuurien yhdistymisen tuloksena myös santoiksi (pyhimys).

Orishat identifioidaan toisaalta luontoon ja fyysiseen ympäristöön, toisaalta sosiaalisiin ja usein sukupuolittuneisiin ominaisuuksiin. Lähes kaikilla orishoilla on useita erilaisia ilmenemismuotoja ja sama orisha voi olla mies- tai/ja naispuolinen ja omata hyvin erilaisia luonteenpiirteitä ja syntytarinoita.

Kullakin orishalla on muun muassa omat ruokansa, viikonpäivänsä ja rituaalitavaransa. Kun jorubojen jumaltarusto koostui sadoista lähinnä miespuolisista orishoista, on orishojen määrä Kuubassa huomattavasti pienempi ja naisvaltaisempi. Santerían kosmologia käsittää noin parikymmentä jumalhahmoa, joista alle kymmenellä on merkittävä asema.

Santerían rituaalit alkavat Elegguán tervehtimisellä ja hänelle uhraamisella, sillä hän toimii Jumalten ja ihmisten välisenä sanansaattajana ja täten määrittää ihmisten kohtaloita ja elämänkulkua. Päättömät kanat Havannan katujen lukuisissa risteyksissä ja monennäköiset kivet kotiovien takana kertovat uskosta siihen, että Elegguá ohjaa ihmisen valitsemaan oikean tien.

Muita soturiorishoja ovat sotilas ja seppä, raudan ja työkalujen käyttöä hallitseva Ogún, vankeja suojeleva metsästäjä Ochosi ja kukonmuotoinen Osún. Oikeudenmukaisuuden, viisauden ja puhtauden orisha, Obatalá, on ihmisen luoja ja kaikkien uskontoon initioitujen ensisijainen suojelija.

Naisiin menevä rumpujen jumala Changó on puolestaan ukkosen Jumala, joka hallitsee salamaa ja tulta sekä sotia ja miehistä seksuaalisuutta. Babalú Ayé suojelee sairauksilta.

Naispuolisista orishoista tärkeimpiä ovat Ochún, Yemayá ja Oyá. Ochún yhdistyy Kuuban suojeluspyhimykseen (Virgen de la Caridad del Cobre) ja on jokia sekä kauneutta ja lihallisia nautintoja edustava Jumala. Yemayá puolestaan on merta hallitseva äitijumala, joka voi olla luonteeltaan joko tasapainoinen tai kiihkeä. Oyá on vahva nainen, joka nostattaa raivoisia tuulenpuuskia kulkiessaan Changón rinnalla sodissa.

Orishojen maailmassa ilmenee ihmiselämälle tyypillisiä ristiriitoja ja vastakkainasetteluita. He ovat ihmisten tavoin erehtyväisiä, mutta voivat myös onnistua, kokea iloa ja jopa rakastua. Lisäksi orishat muodostavat tietynlaisiin myytteihin pohjaavan sosiaalisten suhteiden verkoston, jonka kautta on myös mahdollista saada viitteitä kuubalaisesta perhe- ja sukulaisuusjärjestelmästä sekä naisten ja miesten rooleista yhteiskunnassa.

Uskonto arjessa

Santeríasta haetaan vastauksia erityisesti terveyttä ja sairautta koskeviin kysymyksiin, mutta myös rakkauselämään, perheeseen ja työasioihin liittyvät toiveet tai epävarmuudet saavat ihmiset kääntymään uskonnon puoleen. Sen kautta pyritään hankkimaan rauha suhteessa menneisyyteen ja hallitsemaan nykyhetkeä ja tulevaisuutta.

Uskonto on käytännöllistä myös siinä mielessä, ettei se pohjaa tiettyyn tarkasti määriteltyyn doktriiniin, vaan ilmenee kunkin uskonnonharjoittajan omissa uskonnollisissa rituaaleissa ja monimuotoisissa käytännöissä.

Henkilökohtainen jumalasuhde kulminoituu initiaatiorituaalissa ja hautajaisissa. Tämän lisäksi rituaalikiertoon kuuluvat rumpurituaalit (tambores), eläinten uhraukset, initioidun vuosipäivät (Cumpleaños de Santo) ja tietysti monenlaiset ennustamiset ja niihin liittyvät 'taiat' (ebbo).

Nämä ebbot selittävät Havannan katukuvan 'epäsiisteyttä', sillä palmujen ja ceibojen juurilla lojuvat kookoksenpalat, banaanit, sikarit ja muut esineet ovat uskontoon kiinteästi liittyviä elementtejä.

Uskonnonharjoittamisen keskipisteitä ovat kotitemppelit, joissa rituaaliset perheet kokoontuvat suorittamaan uskonnollisia juhlia ja yhdistämään achéensa eli jumalallisen voimansa. Rituaaliset perheet keskittyvät uskontoa harjoittavien 'pappien' (santero/a) ympärille tietyn hierarkian mukaisesti. Nykyisin uskontoa on mahdollista harjoittaa myös valtion tukemassa jorubatemppelissä.

Rituaaleissa tulee esille myös se, että kuubalaisen kulttuurin tavoin santería on erittäin fyysinen uskonto. Uskonnollinen kokemus syntyy rituaalitansseissa ja transsitilassa, jolloin orisha otetaan ruumiin käytäntöjen sekä tilanhallinnan ja liikkeiden kautta uskonnonharjoittajan omaan ruumiiseen.

Myös ruokaan liittyvät käytännöt niin arjessa kuin rituaaleissakin viittaavat siihen, sillä ruoilla tulkitaan olevan sosiaalisia ja uskonnollisia merkityksiä. Esimerkiksi kurpitsasalaatin tarjoaminen illallisvieraalle herättää seksuaalisia mielikuvia, sillä se viittaa rakkauden Jumala Ochúniin. Ei myöskään koskaan kannata erehtyä ostamaan banaaneita kirkkaanpunaisissa vaatteissa, ellei halua nostattaa vihellysvallia ympärilleen, kun etenkin vanhojen miesten mielikuvissa yhdistyy sotajalalla olevaan Changóon.

Täten santería on lähellä kaikenlaisia arjen käytäntöjä, eikä uskonto ole erillinen elämänalueensa. Kun tuntee uskomusjärjestelmän monet kiemurat, Havannan katukuvan eksoottisilta tuntuvat elementit ja ihmisten eriskummallisilta tuntuvat käyttäytymismuodot selittyvät osaksi sosiaalista ja uskonnollista kokonaisuutta ja maagisuus muuttuu realismiksi.

Santería on symbolisella tasolla jatkuvasti läsnä ihmisten puheissa, eleissä ja toimissa, eikä politiikkakaan ole vailla uskonnollisia elementtejä. Lisäksi santeríalla on voimakas vaikutus erilaisiin kuubalaisen kulttuurin tuotteisiin, kuten tanssiin ja musiikkiin.

Santería voi auttaa myös satunnaista matkailijaa, sillä ympäröivän todellisuuden näkeminen uskonnon huurustamin silmin voi pelastaa monilta pieniltä arkipäivän ahdistuksilta - vuokra-asunnon alakerrassa silloin tällöin viipottavat hiiret on nimittäin mahdollista tulkita Eleggúan lähettiläiksi ja hammasharjaan mieltyneet torakat puolestaan Yemayán herkkuruoaksi.

Teksti: Eija Ranta-Owusu
Julkaistu alun perin 2005