Kuuban yksityisyritykset polemiikin kohteena

Kuubassa valtaa pitävä kommunistinen puolue salli kaksi vuotta sitten yksityisten mikro-, pien- ja keskisuurten yritysten (kuubalaisittain mipymes) perustamisen. Nyt monet pitävät niitä syntipukkina hintojen nousuun ja kansalaisten talousvaikeuksiin.

Sama kommunistinen puolue lakkautti vuonna 1968 alkaneen "vallankumouksellisen offensiivin" (ofensiva revolucionaria) aikana koko Kuuban yksityisen sektorin luottaessaan neuvostomalliseen suunnitelmatalouteen ja ilmeisesti myös Che Guevaran naiiviin ajatukseen epäitsekkäästä, ikuisesti vallankumoussieluisesta "uudesta ihmisestä".

Sen sijaan puolue ei olisi varmasti uskonut, että yksityissektori on vuonna 2023 Kuuban talouden ainoa edes kohtuullisen hyvin toimiva osa.

Ennen vuoden 1968 vallankumouksellista hyökkäystä yksityisyritysten kimppuun 1960-luvun Kuubassa oli noin 58 000 pientä yksityisyritystä. Kuluneen kahden vuoden aikana niitä on perustettu vajaat 8 500.

Tosin ne kaikki eivät ole upouusia, vaan osa niistä oli olemassa jo ns. cuenta propian, omaan laskuun toiminnan aikana. Lähes puolet niistä toimii Kuuban tilastolaitoksen mukaan ravintola-alalla.

Talouden yksityissektorilla on 15 prosenttia työllisistä ja se tuottaa nelisentoista prosenttia bruttokansantuotteesta.

Kasvavia ongelmia, häirintää ja syytöksiä

Siksi onkin aika omituista, etteivät nuo kaksi vuotta ole olleet kovin suotuisia yksityisisille yrityksille, vaan ne ovat kohdanneet paljon epäluuloa, suoranaista häirintää, mustamaalausta ja kärsineet erityisesti luototuksen puutteesta.

Kuuban omat pankit eivät nimittäin myönnä luottoja yksityisyrittäjille, mistä monet yrittäjät ovat pitkään valittaneet, eivätkä yrittäjät voi hakea rahoitusta myöskään ulkomailta.

Koska maan talous toimii käytännössä suurelta osin pimeästi ja dollareilla, joita yksityisyrittäjät eivät saa virallisesti, heidän on turvauduttava rahan vaihtamiseen epävirallisella kadun vaihtokurssilla. Yhden dollarin hinta katukurssissa on noussut vuoden aikana 135:sta jopa 250 pesoon.

Yksityisyrittäjiltä puuttuvat myös viralliset kannustimet, eikä asiaa auta yhtään se, että hallitus poisti heiltä ensimmäisen vuoden verovapauden.

Syntipukki löytyi

Arvostelijat ja epäilijät väittävät, tosin ilman mitään todisteita, että juuri yksityisyritykset ovat syyllisiä viime aikojen valtavaan inflaatioon, joka nosti hinnat pilviin ja romahdutti kuubalaisten palkkojen ja eläkkeiden jo ennestään huonon ostovoiman. Esimerkkinä voisi mainita muun muassa parinkymmenen kananmunan hinnan, joka voi viedä puolet maan kuukauden keskipalkasta.

Syyttely on viime aikoina alkanut saada oikean kampanjan luonteen: yksityisyritysten hinnat ovat liian korkeita ja syrjiviä, kaikki eivät voi niistä ostaa, ne ovat syyllisiä paitsi inflaatioon myös devalvaatioon, pankkien rahan vähyyteen.

Virallinen media ei osoita hallituksen kyvytöntä talouspolitiikkaa ja valtavan suurta julkisen talouden alijäämää syylliseksi inflaatioon. Pienyritykset ovat mainio syntipukki kaikkiin taloudellisiin ongelmiin tietysti Yhdysvaltain talouspakotteiden lisäksi.

Kallista on muuallakin

Yksityisyritysten hintoja arvosteleva media ei kerro mitään siitä, että myös valtion omistamissa valuuttakaupoissa hinnat ovat kovat. Niissäkään kaikki eivät voi käydä ostoksilla, koska se vaatisi valuuttapankkitilin ja sille pankkikortin. Yhtä syrjiviä olivat aikanaan myös valtion ns. CUC-kaupat ja 1990-luvun diplokaupat.

Yksityisyritysten sättijöiden kuoroon on liittynyt myös sellainen makrotalouden asiantuntija kuin Kuuban pienviljelijöiden liitto, joka on vaatinut lisää hallinnollista (lue valtion) valvontaa talouteen ja rajoituksia yksityisyritysten erilaisten tavaroiden ja hyödykkeiden maahantuontiin.

Saa nähdä, koskisiko se myös niitä kuubalaisia, jotka lentävät Venezuelan Isla Margaritan saarelle ostosmatkoille. Venezuelan tietojen mukaan saarelle turistina matkustavat kuubalaiset käyttävät keskimäärin 4 000 dollaria henkilöä kohden tuotteisiin, joita he ostavat Kuubaan vietäväksi. Kuubalaiset ostavat niin paljon tavaraa saarelta, että uusi 20 tonnin rahtikone alkaa lentää Isla Margaritan ja Havannan välillä.

Yksityisyritysten syyttelyn sijasta hallituksen olisi syytä alkaa tosissaan tehdä jotain julkisen talouden alijäämälle, tehostaa taloutta, tarjota kuubalaisille enemmän ostettavaa jatkuvan pulan ja puutteen sijasta. Ja juuri siihen tarvittaisiin nyt lisää yksityisiä yrityksiä ja osuuskuntia.

Bancarización

Ei hallitus toki ole kädet ristissä istunut, vaan se käynnisti operaation pankkien roolin vahvistamiseksi, jota Kuubassa kutsutaan nimellä bancarización.

Se tähtää käteisen rahan käytön rajoittamiseen ja vähentämiseen, käteisen siirtämiseen pankkeihin, pankkiautomaatteihin ja -kortteihin sekä dollarien keräämiseen valtion kassaan pimeiltä markkkinoilta. Yksityisyrittäjille se aiheuttaa lisäharmeja entisten lisäksi.

Kuubalainen ekonomisti Omar Everleny pitää espanjalaisen EFE-uutistoimiston haastattelussa operaatiota sinänsä hyvänä ideana. Se on kuitenkin huonosti toteutettu, koska yksityisyrittäjät eivät suinkaan ole syyllisiä hallituksen maksukyvyn ja -valmiuden puutteeseen.

Everlenyn mukaan markkinoille ei kannata tuoda pankkikorttia, jos päivän käyttörajana on 5 000 pesoa (noin 40 dollaria), kun jo pelkästään kilo maitojauhetta maksaa 2 000 pesoa.

Rajoituksiin kuuluu myös käteisen käytön kielto bensa-asemilla. Pankkiautomaattejakaan ei ole maassa tarpeeksi, ei edes kaikissa kunnissa, ja olemassa olevistakin osa on jatkuvasti epäkunnossa tai tyhjänä setelipulan vuoksi.

Jos kuubalaisella ei ole dollareita, pankkitiliä pesoissa eikä käteistä, niin miten hän pystyy ostamaan tai maksamaan yhtään mitään? Ei hätää, kekseliäs kuubalainen löytää aina ratkaisun. Kun on pesoja, ne voi myydä käteisen tarvitsijoille – siis kuubalainen myy toiselle kuubalaiselle oman maan rahaa.

Onhan tämä aika absurdia touhua maassa, jossa käteinen on aina ollut kuningas, mutta ei varmasti ainoa absurdi asia ennen eikä nykyisin Kuuban taloudessa.

Venäjästäkö pelastaja?

Yhteenvetona voisi sanoa, että ne, jotka tuottavat, sijoittavat, kauppaavat ja kantavat yrittäjän riskit, haluavat edes minimitasoisen rauhan, vakauden ja ennustettavuuden hallituksen talouspolitiikasta sekä hallinnollisista ja juridisista toimista.

Yksityisyritysten vastaisen mielialan lietsominen ei sitä lupaa eivätkä ennusmerkitkään ole kovin hyvät. Kun Neuvostoliitto katosi ja Kuuban talous romahti 1990-luvun alussa, puolueen oli tehtävä joitakin myönnytyksiä kauhealle kapitalismille, kuten esimerkiksi sallia vapaat maataloustuotteiden torit. Mutta heti kun Kuuba löysi 1990-luvun loppupuolella uuden ystävän ja elättäjän Venezuelan, vedettiin hihnat kiinni ja palattiin vanhaan ja turvalliseen, mutta toivottoman tehottomaan talouden malliin.

Niin voi käydä nytkin, kun Kuuba on uudestaan ajautunut Venäjän syliin ja ilmeisesti uskoo selviävänsä ongelmista venäläisten rosvokapitalistien avulla ja neuvoilla.

Teksti: Antti Halinen