Kuubalaisten kommunistien analyysiä mielenosoituksista

23.07.2021
Protesteja ei voi ymmärtää pelkästään vastavallankumouksellisten ja kommunistien välisenä yhteenottona, kirjoittaa joukko aktivisteja kuubalaisessa Comunistas-blogissa. (Kuva: Jeremy Zero/Unsplash)
Protesteja ei voi ymmärtää pelkästään vastavallankumouksellisten ja kommunistien välisenä yhteenottona, kirjoittaa joukko aktivisteja kuubalaisessa Comunistas-blogissa. (Kuva: Jeremy Zero/Unsplash)

Kuubassa koettiin ensimmäistä kertaa vallankumouksen historiassa sarja lähes samanaikaisia hallituksen vastaisia protesteja useissa maakunnissa. Laukaisevana tekijänä oli San Antonio de los Bañosin kaupungissa alle sadan kilometrin päässä pääkaupungista tapahtunut mielenosoitus, josta protestit levisivät nopeasti Havannaan. Suuria mielenosoituksia oli myös mm. Bayamossa, Manzanillossa, Camagüeyssa, Santiago de Cubassa, Holguínissa ja pienemmässä mittakaavassa monissa muissa paikoissa.

Heinäkuun 11. päivän protesteja Kuubassa ei voi ymmärtää pelkästään vastavallankumouksellisten ja kommunistien välisenä yhteenottona, kuten Kuuban hallitus on yrittänyt osoittaa. Näin kirjoittavat kuubalaisessa Comunistas-blogissa aktivistit, jotka pyrkivät analysoimaan mielenosoitusten syitä nykyjärjestelmän haasteiden näkökulmasta.

Tässä artikkelissa referoidun tekstin on laatinut erilaisia marxilaisia ja kommunistisia toimijoita yhdistävän blogin toimituskunta yhdessä. Se perustuu kirjoittajien omiin kokemuksiin, havaintoihin ja analyyseihin.

Kirjoittajien mukaan valtaenemmistöllä mielenosoittajista ei ollut kytköksiä vallankumouksen vastaisiin oppositiojärjestöihin, eivätkä nämä järjestöt johtaneet protesteja. Sen sijaan on kiistatonta, että tapahtumien alla ja aikana Yhdysvalloista käsin järjestettiin voimakas sosiaalisen median kampanja, jossa kehotettiin avoimesti Kuuban hallituksen kaatamiseen. Tällä vallankumouksen vastustajien kampanjalla oli merkittävä organisoiva rooli protesteissa.

Kuuban mediamaisema on muuttunut, kun jo 4,4 miljoonaa kuubalaista voi seurata sosiaalista mediaa matkapuhelimillaan. Sosiaalisen median kampanja saikin vastakaikua merkittävän väestönosan keskuudessa. Tätä ei kuitenkaan kirjoittajien mukaan voi pitää spontaanisti laajenneiden mielenosoitusten tärkeimpänä syynä, vaan laukaisevana tekijänä protesteille oli tyytymättömyys tilanteeseen, jonka ovat aiheuttaneet maan talouskriisi, Yhdysvaltojen hallituksen asettamat pakotteet ja valtiobyrokratian kyseenalainen ja tehoton toiminta.

Talouden kriisi ja elintason lasku

Kirjoituksen laatineet kommunistit nostavat esiin useita tekijöitä, jotka heidän mielestään juuri nyt saivat aikaan yhteiskunnallisen räjähdyksen:

  • Elintarvikkeiden ja hygieniatuotteiden pula
  • Pitkät jonot jopa sellaisten peruselintarvikkeiden kuin leivän ostamiseksi
  • Lääkepula
  • Valuuttakaupat, joissa voi ostaa vain ulkomaanvaluutalla ja joiden kautta myydään jo suuri osa perustarvikkeista
  • Hallituksen päätös kieltää kansalaisia tallettamasta pankkitileille dollareita
  • Julkisten palveluiden taksojen nousu. Esimerkiksi Havannassa joukkoliikenteen lipunhintoja nostettiin 500 %
  • Ilmaisten palveluiden ja etuuksien leikkaukset
  • Inflaation dramaattinen kiihtyminen ja perustarvikkeiden hintojen nousu
  • Pitkät sähkökatkot

Kirjoittajat muistuttavat, että Kuuba kärsii pahimmasta talouskriisistä 30 vuoteen. Kuuba olisi tarvinnut 4,5 miljoonaa turistia ja vakaat maailmanmarkkinahinnat siihen, että sen bruttokansantuote olisi kasvanut yhden prosentin vuonna 2020. Kuubassa vieraili kuitenkin vain 23 % tästä turistimäärästä - 1,5 miljoonaa matkailijaa - ja maailmantalous ajautui kriisiin. Ulkomaisten matkailijoiden määrän väheneminen aiheutti kolmen miljardin dollarin menetykset. Kuuba tuo ulkomailta 80 % elintarvikkeista ja hallitus käyttää siihen kaksi miljardia dollaria.

Kiinan vaatimatonta elpymistä lukuun ottamatta muut Kuuban kauppakumppanit ajautuivat taloustaantumaan. Kesäkuuhun 2021 mennessä Kuubaan oli tullut vain 130 000 turistia. Suurin osa maan valuuttavarannoista oli käytetty jo vuonna 2020. Koronavirustilanteen vaatimat resurssit ovat aiheuttaneet vakavaa vahinkoa maan taloudelle. Tähän on lisättävä Donald Trumpin asettamat pakotteet, joita presidentti Joe Biden ei ole poistanut, jotka entisestään lisäävät kauppasaarron kumuloituneita vaikutuksia.

Vaikka kaikki nämä ovat todellisia syitä Kuuban tilanteeseen, kirjoittajat huomauttavat, että talouskriisin syillä ei kuitenkaan ole merkitystä ihmisille sillä hetkellä, kun pöytään pitää saada ruokaa - etenkin kun hallituksen poliittinen legitimiteetti rapistuu asteittain.

Epätasa-arvo ja hallituksen legitimiteetti

Kirjoittajien mukaan on tunnustettava, että Kuuban hallituksen poliittinen hyväksyttävyys on heikentynyt huomattavasti. Virallinen poliittinen diskurssi ei saavuta nuoria ja virallisten nuorisojärjestöjen poliittinen propaganda on heille vierasta. Tästä kertoo se, että mielenosoituksiin osallistui suuri määrä nuoria.

Vaikuttavia tekijöitä ovat vuosia kestänyt kriisi ja valtionhallinnon tekemien virheiden kasautuminen. Lisäksi nykyisellä hallituksella ei ole vallankumouksen historiallisten johtajien legitiimiyttä. Maan johdon eriytyminen työväenluokasta on kriittisten kommunistien arvion mukaan koko ajan näkyvämpää.

Protestit saivat alkunsa työväenluokkaisissa kaupunginosissa, joissa sosiaaliset ongelmat ovat suurimpia. Sosiaalinen epätasa-arvo on koko ajan kasvava ongelma Kuuban yhteiskunnassa. Köyhyys, sosiaalisen tuen puute, julkisen ja sosiaalipolitiikan epävarmuus, elintarvikkeiden ja perustarvikkeiden rajallinen ja vähäinen tarjonta ja köyhtynyt kulttuuripolitiikka ovat vallitsevia piirteitä syrjäisillä ja pienituloisilla alueilla.

Näillä asuinalueilla ihmiset asettavat selviytymisen ideologisten kysymysten edelle. Kirjoittajien mukaan on myös tunnustettava, että näiden taloudellisesti haavoittuvien kaupunginosien asukkaiden mielissä Kuuban hallituksen johtajien nähdään nauttivan korkeasta elintasosta.

Osa tapahtumapaikkojen asukkaista osoitti tukea mielenosoittajille, mutta myös merkittävä osa väestöstä torjui protestit. Kirjoittajien mukaan Havannassa protesteihin osallistui noin viisi tuhatta ihmistä, mutta ei olisi objektiivista väittää, että enemmistö ihmisistä tuki mielenosoituksia. Hallituksen heikkenemisestä huolimatta sillä on hallussaan vallankumouksen poliittinen pääoma, se hyödyntää Fidel Castron julkikuvaa ja pitää hallussaan hegemonista asemaa sosialismin suhteen. Näistä syistä sillä on edelleen merkittävää legitiimiyttä enemmistön keskuudessa.

Mielenosoitusten luonteesta

Edelliset massiiviset protestit, jotka myöhemmin alettiin tuntea nimellä Maleconazo, koettiin Kuubassa elokuussa 1994. Ne tukahdutettiin muutamassa tunnissa Fidel Castron saavuttua tapahtumapaikalle. Kirjoittajat muistuttavat, että 200 hengen mielenosoitus huutamassa hallituksen vastaisia iskulauseita keskeisellä paikalla on jotakin lähes käsittämätöntä kuubalaisessa yhteiskunnassa. Siitä huolimatta, ainakin Havannassa, tällä kertaa tuhannet ihmiset osallistuivat spontaanisti hallituksen vastaisille marsseille.

Kuuban presidentin tulkinnan mukaan mielenosoituksiin osallistui myös "hämmentyneitä vallankumouksellisia". Comunistas-blogin toimittajat kertovat keskustelleensa joidenkin mielenosoittajien kanssa, jotka kertoivat, etteivät he olleet sosialismia vastaan, vaan vaativat elinolojen kohentamista.

Tällaista erottelua ei protesteissa kirjoittajien mukaan kuitenkaan ollut näkyvissä. Mielenosoittajien keskeisiä iskulauseita olivat Patria y Vida (isänmaa ja vapaus), Libertad (vapaus), Abajo la dictadura (alas diktatuuri) ja loukkaukset presidentti Miguel Díaz-Canelia kohtaan.

"Patria y Vida" on samannimisestä, avoimesti Kuuban järjestelmän vastaisesta musiikkikappaleesta syntynyt tunnus, jota on kirjoittajien mukaan levitetty Miamista ja erityisesti oikeiston taholta. Muut mielenosoitusten huudot liittyivät vaatimuksiin kansalaisvapauksista. Sensuurin vastaisten vaatimusten ja suurempien kansalaisoikeuksien lisäksi esitetty vaatimus "Alas diktatuuri" on ollut aiemmin tyypillinen Kuuban oikeistolaiselle oppositiolle.

Protesteihin osallistui myös joitakin älymystön edustajia, lähinnä 27N-liikkeeseen kuuluvia intellektuelleja, jotka vaativat kansalaisvapauksia, erityisesti taiteen ja ilmaisun vapauteen liittyviä oikeuksia. 27N-liikkeellä viitataan 27.11. Kuuban kulttuuriministeriön edessä pidettyyn mielenosoitukseen. Tämä ei kirjoittajien mukaan kuitenkaan ollut tällä kertaa keskeistä protesteissa, joissa enemmistön pontimena olivat elämän perustarpeisiin liittyvät kysymykset.

Väkivaltaisuuksista

Viimeisenä huomionarvoisena seikkana Comunistas-blogin kirjoittajat nostavat esiin tapahtumia leimanneen väkivallan. Kirjoittajien mukaan alaluokkaisella ryysyköyhälistöllä oli merkittävä rooli protesteissa, mikä johti ryöstelyyn ja vandalismiin. Tämä vääristi rauhanomaisesti alkaneita mielenosoituksia.

Havannassa, yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta, pääkaupungin keskustasta alkanut mielenosoitus oli rauhanomainen. Kuitenkin tapahtumat saivat selkeästi väkivaltaisen käänteen viimeistään siinä vaiheessa, kun poliisi ja hallituksen puolustajat hajottivat mielenosoituksen ja estivät protestoijien pääsyn vallankumousaukiolle, jossa sijaitsevat presidentin toimisto, kommunistisen puolueen keskuskomitea, sisäministeriö, puolustusministeriö ja keskeisten valtakunnallisten sanomalehtien toimitukset. Mielenosoittajat joutuivat poliisin ja hallituksen kannattajien väkivallan kohteeksi ja myös mielenosoittajien keskuudessa oli väkivaltaisia ryhmiä, jotka yhteenotoissa hyökkäsivät kepeillä ja kivillä kommunistimilitantteja ja hallituksen kannattajia vastaan.

On vahvistettu, että Kuuban protesteissa kuoli yksi hallitusta vastan protestoinut mielenosoittaja, Diubis Laurencio Tejeda. Tällä hetkellä ei ole tietoa muista kuolemantapauksista mielenosoitusten seurauksena, eikä loukkaantuneiden määrää ole kerrottu. Ei myöskään ole vahvistettua tietoa, kuinka monta ihmistä pidätettiin tapahtumapaikoilla tai jälkikäteen protesteihin liittyen.