Suomi-Kuuba-seuran tarina

Helsingissä järjestettiin vuonna 1962 Maailman nuorison ja opiskelijoiden festivaali, johon osallistui noin 500 hengen kuubalaisjoukko. Suomi-Kuuba-Seura perustettiin tapahtuman innoittamana vuonna 1963.


Lähes koko 1960-luvun ajan seuraa pyöritti pieni, mutta innokas joukko ja toiminta keskittyi pääasiassa pääkaupunkiseudulle. Ensimmäinen alaosasto perustettiin Tampereelle vuonna 1967 ja samoihin aikoihin luotiin tiiviimmät suhteet muihin pohjoismaisiin Kuuban ystävyysseuroihin. Seurojen väliset suhteet ovat säilyneet läheisinä mm. säännöllisesti järjestettävien pohjoismaisten kokouksien ansiosta.

Myös Suomen sisäinen toiminta on lisääntynyt perustamisesta huimasti. Parhaimmillaan seuralla oli yhteensä kuusitoista alaosastoa tai toimintaryhmää ympäri Suomea. Vilkkainta toiminta oli 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin seura mm. järjesti maankuuluja Kuuba-bileitä. Juhlissa esiintyi kuubalaisen musiikin huippuja Omara Portuondosta Martin Rojasiin.

1970-luvun kultakautena seuran jäsenmäärä ylsi korkeimmillaan neljääntuhanteen. 1980-luvun aikana jäsenten määrä vakiintui pariin tuhanteen. 1990-luvun laman myötä myös seuran maksavien jäsenten määrä putosi roimasti. Nykyään jäseniä on noin tuhat.

Kehitysyhteistyön seura aloitti Kuubassa jo 1970-luvulla ja se on yhä yksi seuran merkittävimmistä toimintamuodoista.

Turismin noustua Kuuban suurimmaksi tulonlähteeksi on myös suomalaisten mielenkiinto Kuubaa kohtaan matkailumaana lisääntynyt. Tänään yksi seuran merkittävistä tehtävistä onkin tarjota suomalaisille monipuolista ja ajan tasalla olevaa tietoa Kuubasta sekä syventää matkailijoiden kiinnostusta kuubalaiseen yhteiskuntaan, arkitodellisuuteen ja kulttuuriin.

50 vuotta solidaarisuusprikaateja

Merkittävä osa seuran toimintaa ovat olleet vuodesta 1970 alkaen järjestetyt pohjoismaiset työ- ja solidaarisuusprikaatit. 1980-luvun lopulle saakka suomalaiset pääsivät töihin sokeriruokopelloille ja sitrusviljelmille kerran vuodessa.

Vielä 1970-, 80- ja 90-luvuilla prikaatimatka kesti kuukauden ja työmäärä oli merkittävästi suurempi kuin nykyisin.

Vielä 1980-luvulla prikaatiin päästiin valintaprosessin kautta. Seuran järjestösihteerinä aiemmin toiminut Kristiina Satola kertoo, että kiintiönä oli 40 suomalaista, jotka seuran hallitus valitsi. Tavoitteena oli saada prikaateihin eri ammatteja edustavia ihmisiä. Valintaa ei tehty puoluepolitiikan mukaan vaan siksi, että joukko edustaisi Suomea mahdollisimman kattavasti. Prikaateissa on ollut tavoitteena tehdä myös Suomea tunnetuksi Kuubassa. Vuosien aikana prikaateihin on osallistunut myös nimekkäitä suomalaisia poliitikkoja ja kansanedustajia. Kaikkineen suomalaisia brigadisteja on vuosien aikana ollut yli tuhat.

Nykyään suomalaiset voivat osallistua talviprikaatiin, vappuprikaatiin, eurooppalaiseen prikaatiin tai suomalaisten omaan Las Tunasin prikaatiin. Prikaatimatka ei ole pelkkää työtä, se on myös historiaa, kulttuuria, kuubalaiseen yhteiskuntaan tutustumista, juhlia ja uusia ystäviä. Suomi-Kuuba-seuran järjestämät suomalaisten omat prikaatit ovat painotukseltaan yhteiskunnallisia ja kulttuurisia. Vapaaehtoistyön lomassa järjestetyt aktiviteetit ovat yleisemminkin kiinnostavia tilaisuuksia perehtyä kuubalaiseen, hyvin monimuotoiseen kulttuuriin, maan historiaan ja yhteiskunnalliseen toimintaan sen eri muodoissa.

Juuria ei voi unohtaa: prikaatimatkat ovat jatkoa vuosikymmenien solidaarisuustoiminnalle, jolla pyritään tukemaan kuubalaisen yhteiskunnan kehittymistä. Yhteistyökumppaneina Suomi-Kuuba-seuran prikaateissa on ollut ICAP, Kuuban kansojenvälisen ystävyyden instituutti ja sen matkatoimisto Amistur.