Uskomaton tositarina Netflix-elokuvan takana: mikä johti viiden kuubalaisen pidätykseen?

Kesäkuussa Netflix-ensiesitykseen tullut Wasp Network perustuu tositapahtumiin. Elokuva kertoo kuubalaisista agenteista, jotka soluttautuivat Miamin äärijärjestöihin pysäyttääkseen Kuuban vastaiset terrori-iskut. Mitä tosielämän kulissien takana tapahtui ja mikä lopulta johti kuubalaisten pidättämiseen ja pitkiin vankeustuomioihin?

Kuuban huhtikuu 1998 oli kuuma. Gabriel García Márquez saapui tapaamaan parasta ystäväänsä Havannaan, kuten hän oli säännöllisesti tehnyt vuosikymmenten ajan. Ystävyyssuhde oli pitkä ja luottamuksellinen. Monet kerrat Gabo oli esittänyt ystävälleen pyyntöjä ja välittänyt viestejä ulkomailta. Mutta tällä kertaa tilanne oli erilainen: Fidel Castrolla oli tehtävä hänelle.

García Márquezia kuuntelivat kaikki, jopa Kuuban ja USA:n jääräpäiset johtajat. Fidelin tavoin Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton oli kolumbialaiskirjailijan harras ihailija. Gabo tiesi asemansa, eikä siksi ollut epäröinyt pyytää tapaamista Clintonin kanssa keskustellakseen kotimaansa Kolumbian vaikeasta tilanteesta. Fidelille hän mainitsi mahdollisesta vierailusta valkoiseen taloon vain ohimennen, mutta valpas poliittisten temppujen mestari ymmärsi tilaisuuden ainutkertaisuuden: vain ystävänsä Gabon kautta hän saisi salaisen viestinsä välitettyä suoraan Valkoisen talon isännälle.

Gabo ja Fidel keskustelivat pitkään, kuten heillä oli tapana. Fidel toimi itse kirjurina ja luonnosteli viestin. Se ei saisi olla suora kirje, johon Clintonin pitäisi antaa vastaus ja saattaa itsensä kiusalliseen asemaan Washingtonin poliittisissa piireissä ja haukkamaisessa mediassa. Viestin piti olla ennemminkin tiivistelmä ystävysten Havannassa käymistä keskusteluista. Lisäksi Gabo saisi esittää Clintonille kaksi Fidelin laatimaa kysymystä Fidelin kirjallisen viestin ulkopuolella.

Gabo tarttui asepukua kantavan ystävänsä tarjoukseen. Sinä yönä hän ymmärsi, että hänen matkansa Washingtoniin oli saanut uuden käänteen. Hänen piti paljastaa Clintonille terroristien suunnitelmat, joilla voisi olla kauaskantoiset vaikutukset niin Kuubassa kuin Yhdysvalloissa, ehkä muissakin maissa. Saman tien Gabo tarttui puhelimeen, soitti Valkoiseen taloon ja ilmoitti Bill Richardsonille, että hänellä on kiireellinen ja luottamuksellinen viesti Clintonille.

Miamin viisikko

Suunnitelma oli aukoton, eikä kukaan epäillyt Miamissa asuvan viiden kuubalaisen miehen motiiveja.

René González eli täydellistä kaksoiselämää vaimonsa Olga Salanuevan ja pienen Ivette-tyttärensä kanssa. Vuonna 1990 René oli ahtautunut muiden pakolaisten kanssa pikaveneeseen ja jättänyt yön pimeyden turvin talousahdinkoon ajautuneen Kuuban. Uusi elämä odotti Miamissa. Renéstä tuli aktiivinen Fidel Castron vastustaja, joka toimi Hermanos al Rescate -järjestön lentäjänä. Hän kipusi ylös hierarkiassa ja loi luottamukselliset suhteet Ramón Saúl Sáncheziin päästen mukaan Miamin kuubalaisten Democracia-liikkeen sisäpiireihin.

Kukaan ei osannut arvata, että kaikki oli lavastusta. René oli Kuubassa värväytynyt Castron turvallisuuspalvelun agentiksi ja suostunut hänelle esitettyyn tehtävään. Hänen piti hankkia USA:n kansalaisuus ja soluttautua Miamin kuubalaisten äärijärjestöihin. Intohimoinen isänmaanystävä välitti Havannaan tiedot kaikista Kuubaa vastaan suunnitelluista iskuista, jotka olivat jatkuneet taukoamatta Castron valtaantulosta lähtien.

Yhtä omistautunut asialleen oli Fernando González. Hänen tehtävänsä oli ehkä vaarallisin, olihan Kuuban turvallisuuspalvelu määrännyt hänet seuraamaan pallonpuoliskon pahamaineisimman terroristin Orlando Boschin toimia. Bosch, joka tiedettiin aivoiksi useiden salamurhien ja kuubalaisen matkustajalentokoneen räjäyttämisen takana, oli saanut porttikiellon Yhdysvaltoihin huolimatta CIA-taustastaan. Miamin tarmokkaat republikaanien oikean laidan kongressiedustajat entinen terroristi Lincoln Díaz-Balart ja Ileana Ros-Lehtinen olivat saaneet presidentti George Bush vanhemman kuitenkin päästämään Boschin Miamiin, jossa häntä ei tuomittaisi rikoksistaan.

Fernandon piti raportoida Boschin uusista terrori-iskuista Havannaan ja soluttautua Díaz-Balartin ja Ros-Lehtisen toimistoihin, missä hän ei kuitenkaan onnistunut. Fernandon laajaan tehtäväkenttään kuului myös sotaharjoituksia Floridassa edelleen järjestävän Alpha 66 -terroristijärjestön seuraaminen ja sen suunnitelmista raportoiminen.

Renén ja Fernandon salaiseen verkostoon kuului myös runoileva insinööri Tony Guerrero, joka toimi talonmiehenä Key Westin Boca Chican lentokentällä. Varsinaisen työnsä ohella hän tarkkaili lentoliikenteen määrää ja raportoi siitä Kuuban viranomaisille. Tarkoituksena oli tarkkailla Yhdysvaltojen sotilaallisten lentojen mahdollista lisääntymistä ja näin varoittaa Kuubaan kohdistuvasta iskusta. FBI oli seurannut Tonyn puuhia jo pari vuotta, mutta mihinkään toimenpiteisiin ei ryhdytty, koska Tonyn keräämä tieto oli julkista ja kaikkien saatavilla. Salaisiin tietoihin talonmiehellä ei ollut pääsyä.

René Gonzálezin tavoin Hermanos al Rescate -järjestössä kaksoisagenttina toimi Gerardo Hernández, joka välitti Kuubaan tietoa järjestön suunnittelemistä Kuuban ilmatilan loukkauksista. Puolisotilaallisen Brigada 2506 -ryhmän johtohahmo ja Nicaraguan vastaisen contra-sodan veteraani José Basulto oli perustanut humanitaarisen järjestönsä alun perin poimimaan kuubalaisia pakolaisia mereltä, mutta Yhdysvaltain uuden "kuivien jalkojen politiikan" mukaan mereltä poimitut kuubalaiset piti toimittaa takaisin Kuubaan ja vain itse rantaan asti päässeet saivat oleskeluluvan. Niinpä järjestön toiminta muuttui ja se alkoi suunnitella lentokoneilleen muuta käyttöä. Gerardo toimitti Havannaan tietoa suunnitelmista aseistaa järjestön pienkoneet räjähteillä, jotta niitä voitaisiin käyttää iskuihin Kuuban sotilaallisia ja siviilikohteita vastaan.

Kuubalaisten vakoiluverkostoa johti Ramón Labañino, jonka päätehtävä oli koordinoida toimintaa. Yhdessä René, Fernando, Tony, Gerardo ja Ramón olivat viisikko, jonka elämä tulisi pian kokemaan dramaattisen käänteen.

Salainen viesti Fidel Castrolta

Toukokuun ensimmäisenä päivänä 1998 Fidel Castro seisoi Havannan vallankumousaukiolla ja tarkkaili yli miljoonan ihmisen vellovaa ihmismerta. Tällä aukiolla hän oli saarnannut lukemattomia kertoja kansalleen, hyvästellyt toverinsa Chen ja siunannut puheellaan terrori-iskuissa kuolleet kuubalaiset. Mutta tänään hän ei pitänyt puhetta, vaan seurasi juhlallisuuksia sivusta. Hänen ajatuksensa olivat muualla. Mahtoiko hän ajatella ystävänsä matkaa?

Samaan aikaan Gabriel García Márquez saapui Washingtoniin. Hän oli hukannut takkinsa Meksikon lentokentällä vahtiessaan haukan lailla tietokonettaan ja laukkua, jossa oli hänen uuden kirjansa luonnokset - ja Fidelin viesti Clintonille. Gabo oli hermostunut. Pelkkä ajatuskin viestin hukkaamisesta sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin.

Clinton ei ollut Washingtonissa, mutta kirjailija ilmoitti jäävänsä odottamaan, kunnes tapaaminen olisi mahdollinen. Gabo lukittautui hotellihuoneeseensa ja kirjoitti yli kymmenen tuntia päivässä. Aika ei siis mennyt hukkaan, mutta todellinen syy pysytellä hotellihuoneessa oli miehen taskussa. Hän ei luottanut hotellin kassakaappiin, vaan kantoi viestiä aina mukanaan. Hotellissa oli hyvää aikaa lukea Fidelin kirjoittamat muistiinpanot yhä uudelleen ja uudelleen. Lopulta Gabo muisti kaiken ulkoa.

Clintonista ei kuulunut. Hän oli jumiutunut Kaliforniaan huvittelemaan Stanfordin yliopistoa käyvän tyttärensä Chelsean kanssa. Mitä nyt pitäisi tehdä? Voisiko Gabo luovuttaa Fidelin viestin jollekin Yhdysvaltain presidentin luottomiehistä? Kuubalainen diplomaatti Fernando Remirez välitti Havannasta viestin: "luotamme taitoihisi". Gabo päätti lämmitellä suhteita Clintonin vanhimpaan ja läheisimpään ystävään Thomas McLartyyn, "Mackiin", joka vasta hiljattain oli eronnut presidentin Latinalaisen Amerikan neuvonantajan tehtävästä.

Kuuba pyytää terrorismin lopettamista

Miamiin soluttautuneella kuubalaisella agenttiverkostolla oli riittänyt kiirettä pitkin 1990-lukua. Viestit kulkivat Miamin ja Havannan väliä kiihtyvällä vauhdilla. Terroritekojen aalto järisytti Kuubaa, joka neuvostoavun tyrehdyttyä oli aloittanut turismibisneksen kehittämisen.

Miamilaiset terroristiryhmät tulittivat Cayo Cocon Guitart-hotellia kolmeen otteeseen 1994-95. Kolumbiassa ja Puerto Ricossa kuubalaiset terroristit jäivät kiinni täydessä aselastissa yrittäessään päästä valtionpäämiesten kokouksiin murhaamaan Fidel Castron. Hermanos al Rescaten lentokoneet tunkeutuivat Kuuban ilmatilaan 25 kertaa, kunnes Kuuban ilmavoimat ampui alas kaksi konetta varoituksen jälkeen. Ainakin toinen kone oli varustettu USA:n ilmavoimien tunnuksella. Pommi-iskut kuubalaisia turistikohteita vastaan lisääntyivät vuonna 1997: kohteiksi joutuivat kuuluisat hotellit Meliá Cohiba, Capri ja Nacional, Tritón, Chateau Miramar ja Copacabana ja Hemingwayn maailmankuulu kantakapakka La Bodeguita del Medio.

Useat suunnitellut terrori-iskut Kuuban viranomaiset saivat estettyä Miamista saamansa informaation avulla. Kierre oli saatava loppumaan. Miamin kuubalaiset terroristijärjestöt voisi saada kuriin vain Yhdysvaltain hallitus, joka ne oli luonut ja rahoittanut. Clinton edusti uuden ajan ulkopolitiikkaa ja häneen Castro saattoi panna enemmän toivoa kuin edeltäjiin, jotka olivat suoraan tukeneet Kuuban vastaisia iskuja.

García Márquezin avulla toimitettavassa viestissään Fidel halusi informoida epäonnistuneista suunnitelmista iskeä Kuuban turistikohteita vastaan paavin Havannan-vierailun aikana. Kuuban hallitus oli saanut agenteiltaan Miamista kuitenkin vielä merkittävämpiä tietoja. Amerikan-kuubalaiset terroristit aikoivat asettaa pommeja Kuubasta lähteviin tai sinne suuntaaviin matkustajalentokoneisiin. Myös Yhdysvaltain kansalaiset voisivat joutua hengenvaaraan. Kuuba toimitti FBI:lle tarkat tiedot terrorisuunnitelmista ja niiden toteuttajista ja vetosi syyllisten saamiseksi oikeuden eteen.

Tapaaminen Valkoisessa talossa

Toukokuun kuudentena päivänä Gabo lähti tapaaman McLartya. Tapaaminen Valkoisessa talossa oli tasan klo 11.15. Paikalla oli kolme turvallisuusneuvoston virkamiestä, jotka vaikuttivat asiantuntevilta ja asiallisilta.

Viimein Mack tuli paikalle. Mackin ja tämän vaimon kanssa kirjailija oli jo kuin vanha tuttava - olivathan he illastaneet pariin otteeseen Washingtonissa puhuen niin kirjallisuudesta kuin Kuuban tilanteesta. Mack halasi Gaboa lämpimästi ja kaikki neljä miestä kuuntelivat tarkkaan, mitä kerrottavaa hänellä oli. Lopuksi Gabo antoi suljetussa kirjekuoressa Mackille kuubalaisen ystävänsä Clintonille tarkoitetun viestin  ja pyysi tätä lukemaan kuuden sivun mittaiset muistiinpanot Havannan yössä käydyistä keskusteluista.

Mack luki Fidelin viestin itsekseen. Lukiessaan hän totesi lyhyesti "kauheaa". Hymyillen ja irrottamatta katsettaan paperista hän sanoi: "meillä on yhteiset viholliset" ja antoi paperit edelleen muiden virkamiesten luettavaksi.

Syntyi hedelmällinen keskustelu, jossa Yhdysvaltain ja Kuuban vuosikymmeniä kestänyt eripura tuntui unohtuvan. Tästä rohkaistuneena Gabo esitti ystävänsä määräämän lisäkysymyksen: voisiko FBI ottaa yhteyttä kuubalaiseen vastineeseensa ja aloittaa yhteisen taistelun terrorismia vastaan?

Yllätyksekseen kolumbialainen kirjailija sai nopean ja selvän vastauksen: idea on erinomainen, jos kuubalaiset vain onnistuvat säilyttämään salaisuuden eivätkä paljasta meneillään olevaa operaatiota. "Kuubalaiset eivät pidä mistään enemmän kuin salaisuuksien pitämisestä", myhäili Gabo vastaukseksi.

Tapaaminen oli kestänyt tasan 50 minuuttia. Mack oli luvannut ryhtyä välittömästi toimiin USA:n ja Kuuban yhteisen terrorismin vastaisen suunnitelman valmistelemiseksi. Gabo saattoi hyvillä mielin lähteä takaisin hotelliin, pakata laukkunsa ja kiiruhtaa vielä samana iltapäivänä Meksikoon lähtevään lentokoneeseen.

Vieraita Havannassa

FBI:n delegaatio saapui helteiseen Havannaan 14. kesäkuuta 1998, vain muutamaa viikkoa Valkoisen talon tapaamisen jälkeen. Kolmen päivän aikana delegaatiolla oli kiireinen ohjelma Kuuban viranomaisten kanssa. Tapaamisten aikana FBI:lle luovutettiin 64 sivua todistusaineistoa Kuuban vastaisista terrori-iskuista 1990-luvulla, 51 sivua kuvamateriaalia, 14 salakuunnellun puhelinkeskustelun nauhoitukset ja kahdeksan litteraatiota Kuubassa pidätettyjen terroristien keskusteluista sekä hotellipommituksista kiinni jääneiden Miamin kuubalaisjärjestöjen palkkaamien keskiamerikkalaisten palkkasotureiden todistajanlausunnot videonauhoilla.

Kuuba luovutti kaiken mahdollisen Miamin agenttiensa keräämän tiedon terroristijärjestöjen toiminnasta Yhdysvalloissa suoraan FBI:lle. Kesäkuun 17. päivänä delegaatio lähti Havannasta ja lupasi tiedottaa pikaisesti jatkotoimenpiteistä.

Sadan vuoden yksinäisyys

Kaikki tapahtui nopeasti. Liittovaltion poliisin agentit tekivät 12. syyskuuta rynnäkön miesten koteihin. Pidätetyiksi eivät joutuneet kuitenkaan terroristit, vaan terroristijärjestöihin soluttautuneet kuubalaiset. René, Fernando, Tony, Gerardo ja Ramón vangittiin FBI:n Kuubalta saamien tietojen perusteella. Miamin kuubalaisjärjestöt olivat jostain saaneet tietoonsa Kuuban ja Yhdysvaltojen välillä käydyt keskustelut. Järjestöihin tiiviissä yhteydessä ollut FBI:n Miamin pomo Hector Pesquera johti viiden kuubalaisten pidätystä.

Ensimmäisenä tiedon pidätyksestä saivat suoraan Pesqueralta kongressiedustajat Ros-Lehtinen ja Díaz-Balart. Heti agenttien pidättämisen jälkeen tunnetuimman ja vaikutusvaltaisimman Miamin kuubalaisten äärijärjestön Kuubalais-amerikkalaisen kansallissäätiön CANF:in edustaja vahvisti CNN-kanavan uutisille, että pidätetyt olivat soluttautuneet Miamin kuubalaisten järjestöihin.

Alkoi pitkä odottelu, jonka aikana kuubalaisia pidettiin jopa 17 kuukauden jaksoja eristysselleissä. Oikeudenkäyntipäivästä ei ollut tietoa, vaan tarjotuista sopimuksista kieltäytyneet viisi kuubalaista miestä viruivat vuosikausia vankiloissa tietämättä kohtaloaan. Perhetapaamiset ja kommunikointi ulkomaailmaan estettiin. Miehelleen Renélle oikeuksia vaatinut Olga heitettiin tyrmään kolmeksi kuukaudeksi ilman oikeutta ulkoilla tai tavata pientä tytärtään kahta kertaa lukuun ottamatta.

Viimein joulukuussa 2001 - yli kolme vuotta pidätysten jälkeen - miamilainen oikeusistuin luki viisikon tuomiot: Renélle 15 vuotta vankeutta, Fernandolle 19 vuotta, Ramónille ja Tonylle elinkautinen ja Gerardolle kaksi elinkautista.

Oikeutta oli toteutettu juuri niin kuin Miamin äärijärjestöt olivat suunnitelleet. Oikeudenkäynti pidettiin amerikankuubalaisen äärioikeiston hallitsemassa Miamissa, joka juuri toipui pienen Elián-pojan palauttamisesta Kuubaan. Hector Pesquera määrättiin tapauksen päätutkijaksi ja todistusaineisto julistettiin salaiseksi, eikä sitä annettu syytettyjen tai heidän asianajajiensa nähtäväksi. Lopuksi syyttäjänvirasto, FBI ja kuubalainen äärioikeisto pitivät yhteisen lehdistötilaisuuden ja voitonjuhlat.

"Tuomitakseen vakoilusalaliitosta hallituksen ei tarvitse todistaa, että vakoojat paljastivat mitään Yhdysvaltojen salaisuuksia", sanoi syyttäjä loppusanoissaan. "Yhdysvaltojen laki on pantu täytäntöön ja kansallinen turvallisuus on suojeltu."

Terroristijärjestöihin soluttautuneet FBI:lle tietonsa luovuttaneet miehet oli tuomittu vakoilusta, mutta terroristit kulkivat edelleen vapaina Miamin kaduilla.

Tarinan päätös

Olivier Assayasin käsikirjoittama ja ohjaama Wasp Network kertoo Kuuban agenttien tarinasta myös toisen puolen: henkilökohtaisen elämän vaikeat uhraukset. Muiden muassa Penelope Cruzin ja Gael García Bernalin tähdittämä elokuva perustuu Fernando Moraisin kirjaan, joka on ilmestynyt myös suomeksi nimellä Castron viimeiset soturit: Kuuban viisikon tarina.

Kuubalaiset soluttautuivat Miamissa toimiviin äärioikeistolaisiin terroristijärjestöihin, joiden iskuissa Kuubaa vastaan on kuollut lähes 3 500 ihmistä. Viisikon puolustus korosti vuodesta toiseen, että tuomittujen ainoa rikos oli kotimaansa suojeleminen terrorismilta. Viisikon saamat pitkät vankeustuomiot eivät aikanaan kiinnostaneet valtamediaa, vaikka mm. YK:n ihmisoikeuskomissio totesi oikeudenkäynnin puutteet ja julisti kuubalaisten saamat tuomiot laittomiksi.

Tapaus synnytti kuitenkin aktiivisen solidaarisuusliikkeen viisikon vapauttamiseksi. Ihmisoikeusjärjestöt raportoivat tapauksesta ja vetoomuksia uuden oikeudenkäynnin puolesta tekivät lukuisat kansalaisoikeusjärjestöt, kirkot, juristien järjestöt ja vaikutusvaltaiset merkkihenkilöt - mm. kymmenen nobelistia. René Gonzálezin tytär Irma González vieraili Suomessakin hakemassa tukea isälleen ja muille vangituille kuubalaisille.

René pääsi vapaaksi suoritettuaan tuomionsa vuonna 2013 ja Fernando huhtikuussa 2014. Viimein joulukuussa 2014 Kuuban silloinen presidentti Raúl Castro kertoi suorassa televisiopuheessa uutisen: Barack Obama oli vapauttanut elinkautiset tuomiot saaneet kolme muuta kuubalaista ja he olivat matkalla kotiin 16 vuoden vankilassa olon jälkeen.

Neuvotteluja oli käyty Yhdysvaltojen ja Kuuban välillä pitkään piilossa julkisuudelta. Kuubalaisten agenttien vapauttaminen oli osa Raúl Castron ja Obaman välillä solmittua sopimusta maiden suhteiden parantamiseksi.

Lienee tarpeetonta edes sanoa, mitä nykyinen presidentti Donald Trump on pyyhkinyt kyseisellä sopimuksella. Suojasään jälkeen Yhdysvaltojen ja Kuuban välit ovat kireämmät kuin vuosiin. Kauppasaarto on kiristetty äärimmilleen ja Kuuba syyttää jälleen Yhdysvaltoja löysästä suhtautumisesta terrorismiin.

Osana Obaman uutta Kuuban-politiikkaa avattu Kuuban suurlähetystö Washingtonissa joutui tämän vuoden vappuaattona aseellisen iskun kohteeksi. Lähetystöä AK 47 -rynnäkkökiväärillä tulittaneella miehellä oli mukanaan Kuuban lippu, johon hän oli kirjoittanut sanat Trump 2020.

Wasp Network (2019)
Ohjaus: Olivier Assayas
Pääosissa: Penélope Cruz, Édgar Ramírez, Gael García Bernal, Ana de Armas, Wagner Moura

Elokuva on nähtävissä Netflix-suoratoistopalvelussa

Teksti: Tomi Kuhanen