Leonardo Padura: Kuubalaisten ratkaistava ongelmat keskenään – mielenosoitukset eivät syntyneet tyhjästä

Espanjalaisen uutistoimiston EFE:n toimittaja haastatteli äskettäin Kuuban tunnetuinta nykykirjailijaa Leonardo Paduraa tämän asunnolla Havannassa. Paduralla oli sanoma, jonka voi tiivistää kahteen tärkeään osaan.

Ensinnäkin, kuubalaisten on ratkaistava ongelmansa keskenään ilman minkäänlaista ulkomaista väliintuloa. Toiseksi, 11J:n mielenosoitukset eivät syntyneet tyhjästä. Ihmiset eivät lähteneet mielenosoituksiin syyttä suotta, vaan taustalla olivat revenneet tuloerot, kasvanut köyhtyminen ja eriarvoisuus. Siksi heitä on Paduran mielestä syytä kuunnella.

Padura kommentoi hyvin monipuolisesti maansa vaikeaa nykytilannetta ja myös hyökkäyksiä itseään kohtaan:

"Aika ajoin minua vastaan hyökätään yhdestä jos toisestakin poliittisesta ääripäästä. Tämä siksi, että yritän olla oikeudenmukainen ja puhua totta niistä asioista, joista on olemassa jonkinlainen yhteisymmärrys. Tiedämme hyvin, ettei totuus ole absoluuttinen. Sen sijaan valhe on. Minä en romaaneissani ja toimittajan työssäni tarvitse valheita Kuubasta puhuessani. Kenenkään Kuubasta kirjoittavan ei ole syytä liioitella. Riittää, kun puhuu totta."

Ihmiset kyllästyivät odottamaan

Padura sanoo pelkäävänsä kaikkia fundamentalisteja ja äärimmäisyysihmisiä, jotka pitävät oikeana vain omaa mielipidettään. Aina on olemassa erilaisia näkökantoja ja niiden välillä on voitava käydä vuoropuhelua, tähdentää Padura.

Hän kirjoitti pian 11J-päivän mielenosoitusten jälkeen artikkelin La Joven Cuba-uutissivustolle otsikolla Un Alarido (tuskan- tai hätähuuto) ja jatkoi syiden selvittelyä EFE:n haastattelussa:

"Epäoikeudenmukainen uudistusten lykkääminen aiheutti sen, mitä sopi odottaakin: eriarvoisuuden ja köyhyyden kasvun, mikä itse asiassa näkyi jo romaanissani La Transparencia del Tiempo (vuodelta 2018). Havannassa on köyhistä köyhimpiä asuinalueita. Niissä huomaa heti, ettei tämä ole se maa, jonka puolesta olemme työskennelleet, josta olemme uneksineet ja jonka puolesta olemme joutuneet tekemään suuria uhrauksia. Näiden alueiden ihmisten ongelmien ratkaisemiseksi on etsittävä keinoja."

Heinäkuun 11.päivän mielenosoituksiin johtivat tavallaan ihmisten kyllästyminen ja tympääntyminen odottamaan hyvinvointia, joka ei näytä koskaan saapuvan. Ne osoittivat myös olemassa olevan tietokatkoksen vallanpitäjien ja tavallisten ihmisten tuntemusten välillä.

"Otaksun vallanpitäjien yllättyneen siitä, ettei protesti syntynytkään jossakin pitkässä elintarvikejonossa, jossa ihmiset olisivat alkaneet huutaa pelkästä kiukusta. Ei, vaan ihmiset tulivat eri puolilla maata kaduille vaatimaan muutoksia, esimerkiksi pyytämään vapautta, ja kun kansa huutaa vapautta, asia on jo hyvin vakava."

Kuuba ei ole sama 11J:n jälkeen

Padura sanoo olevansa huolestunut yhteiskunnan tietystä sosiaalisesta kerroksesta, jossa ovat juuri nuo suvaitsemattomat ja äärimmäisyysainekset. Hän ei niitä tarkemmin määrittele, mutta ne pakottavat tahtonsa läpi, ja se taas on huono juttu.

Padura myös tähdentää, ettei väkivallan käyttö ole mikään parannuskeino eikä ratkaisu, jota Kuuba tarvitsee. Maa ei ole enää sama kuin ennen 11J-päivää, vaan se on erilainen ja sitä on käsiteltävä eri tavalla.

"Kun ihmiset pyytävät mielipiteen-, ajattelun- ja ilmaisunvapautta, he pyytävät vain sitä, mikä heille kuuluu. Se on jotain, jota heiltä ei saa kieltää missään järjestelmässä eikä missään maassa."

Huoli nuorista

Paduran mielestä mielenosoitukset olivat odotettavissa. Sitä ennusti jo viime marraskuussa satojen nuorten rauhallinen mielenilmaisu kulttuuriministeriön edessä. Siellä puhuttiin vuoropuhelun tarpeesta, mutta käteen jäi vain muutamia sanoja ja vähäisiä ratkaisuja.

Nuorista Padura on huolestunut: "Vähiten toivottava vaihtoehto on, että nämä nuoret marginalisoidaan tai jopa laitetaan vankilaan vain heidän sosiaalisen ja poliittisen mielipiteensä vuoksi. Se voimistaisi kyvykkäimpien ja koulutetuimpien nuorten maastalähtöä, josta Kuuba jo nyt kärsii."

Paduran toive ei todennäköisesti toteudu. Valtionsyyttäjä antoi elokuun alkupuolella kommunistisen puolueen äänitorvelle Granma-lehdelle haastattelun, jossa hän sanoi 62 pidätetyn olleen toistaiseksi oikeudessa. Valtaosa oli saanut syytteen yleisen järjestyksen rikkomisesta; siitä voi Kuuban rikoslain mukaan saada kolmesta kuukaudesta vuoteen vankeutta, sakot tai molemmat. Näissä mielenosoitus- ja ilmaisunvapausasioissa rikoslaki ajaa mennen tullen perustuslain yli.

Ei tiedetä, miten monta viime marraskuun kulttuuriministeriön mielenosoituksessa "merkattua" nuorta on joukossa. Viranomaiset eivät ole kertoneet nimiä eikä pidätettyjen määrää. Amnesty Internationalin Amerikan osasto pyysi tiedotteessaan Kuuban hallitusta laskemaan järjestön edustajat maahan selvittämään pidätettyjen tilannetta. Lupaa tuskin tulee, koska Amnesty on vuosikausia pyytänyt tuloksetta samaa.

Samalla Amnesty pyysi Kuuban presidenttiä ja valtionsyyttäjää ilmoittamaan pidätettyjen määrän, kuinka moni on päässyt vapaaksi ja kuinka moni on tuomittu tai tutkinnassa.

Uudistuksia protestien jälkeen

Korona yhdessä viimeaikaisten tapahtumien kanssa on pakottanut puolueen suostumaan vuosikausia vitkuteltujen uudistusten toteuttamiseen edes osittain. Niistä ehkä merkittävin on laki, joka sallii yksityisten mikro-, pien- ja keskisuurten yritysten perustamisen. Sitä ovat puolueen änkyrät vastustaneet pitkään liiallisena myönnytyksenä kapitalismille.

Toinen kohtuullisen merkittävä uudistus on maataloustuotteiden kaupallistamisen eli myynnin vapauttaminen pois valtion kahleista. Kaikki kaupallistamista tukeva on sallittua muillekin kuin valtion yrityksille.

Toisin sanoen Kuuba päässee eroon ikivanhasta ns. Acopio-järjestelmästä, jossa valtaosa maataloustuotteista kerättiin valtion varastoihin ja jaettiin niistä eteenpäin. Tuloksena on ollut liian paljon pelloille tai varastoihin mädäntyneitä vihanneksia ja hedelmiä, matkalle "jääneitä" tuotteita samaan aikaan, kun ihmiset seisovat pitkissä jonoissa tuntikausia saadakseen jokapäiväisen leipänsä. Kuubalaisen byrokratian toivottoman tehottomuuden vuoksi on tosin syytä epäillä, ettei kaikki suju nytkään ihan niin kuin pitäisi.

Teksti: Antti Halinen

Kuva: Peter Groth CC BY 3.0