Kuuban uusi perhelaki kansalaisyhteiskunnan kamppailuna

Syksyllä 2022 oikeistokonservatiiviset voimat jatkoivat nousuaan globaalissa pohjoisessa. Äärioikeistolainen puolue voitti Italian eduskuntavaalit, anti-gender -liikehdintä voimistui ympäri Eurooppaa ja naisten seksuaalioikeuksissa otettiin takapakkia Yhdysvalloissa. Samaan aikaan Kuubassa kansa äänesti maailman progressiivisimmaksi esitetyn perhelakiuudistuksen puolesta.

Uusi perhelaki (Código de las Familias) toimi vastavoimana syksyn mittaan näkemilleni uutisille globaalin pohjoisen huolestuttavista kehityskulusta. Rakkauden, kunnioituksen ja tasa-arvon puolustajaksi kutsuttu lakikokonaisuus tunnustaa affektiivisuuden sosiaalisten suhteiden ja perhesiteiden lähtökohtana. Se purkaa heteronormatiivisen, patriarkaalisen ja biologisiin siteisiin perustuvan ydinperheen rakennetta tunnustamalla perheiden monimuotoisuuden.

Sosiaalisessa mediassa ylistettiin, miten kuubalaiset äänestivät rakkauden ja edistyksen puolesta. Artikkeli toisensa jälkeen julisti lain edistyksellisyyttä ja vallankumouksellisuutta, maahan yhdistetylle retoriikalle uskollisena. Kaltaiselleni feministisiä voittoja janoavalle, maisterintutkielmaansa aloittelevalle yhteiskuntatieteilijälle perhelaki tuntui täydelliseltä tutkimuksen kohteelta. Helsingin yliopistolta saamani apurahan turvin vietin maalis-huhtikuussa 2023 muutaman viikon Havannassa keräten aineistoa tutkielmaani varten.

Yksityinen on poliittista

Kuuban perhelaki, Código de las Familias, on maan keskeisin perhettä ja ihmisten välisiä sosiaalisia suhteita sekä niihin kytkeytyviä oikeuksia ja velvollisuuksia määrittävä lakikokonaisuus. Perhelaki määrittää sen, miten perhe juridisesti ymmärretään, ketkä voivat solmia keskenään avioliiton ja adoptoida lapsia sekä sen, millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia perheenjäsenillä on suhteessa toisiinsa.

Perhelaki sisältää kirjauksia liittyen haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten naisten, vanhusten ja lasten asemaan. Se myös määrittää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä muiden marginalisoitujen ryhmien oikeuksia.

Laki sisältää parannuksia perheväkivaltaa kokeneiden oikeuksiin ja vahvistaa vanhusten oikeutta hyvään elämään. Se kieltää syrjinnän mm. sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin perusteella. Jopa vahvasti sukupuolittuneen, kotona tehtävän hoiva- ja kotityön arvo tunnustetaan laissa ja esitetään tasapuolisesti perheenjäsenten kesken jaettavaksi.

Uusi perhelaki kumoaa heteronormatiivisen ja patriarkaalisen ydinperhemallin ja määrittää ihmissuhteiden perustaksi affektiivisuuden. Lain affektiivinen lähtökohta mahdollistaa sen, että perheeseen voi virallisesti kuulua sijaisvanhemmat ja vanhemman uudet puolisot tiukan ydinperhekäsityksen sijaan.

Uuden lain mukaan samaa sukupuolta olevat voivat mennä naimisiin ja adoptoida lapsia. Eniten vastustusta herättäneet kirjaukset vanhaan lakiin olivat juuri samaa sukupuolta olevien avioliitto- ja adoptio-oikeus sekä huoltajuuden käsitteen korvaaminen vanhemman velvollisuudella lapsen hyvinvoinnin turvaamiseen.

Määritellessään ja säädelleessään ihmisten välisiä sosiaalisia suhteita laki operoi intiimin, yksityisen elämän alueella. Feminismiin sisäänkirjattu ajatus yksityisen poliittisuudesta tuli jälleen kerran osoitetuksi uuden perhelain ympärillä käydyistä kamppailuista: kun valtion harjoittamaa kontrollia ja säätelyä sosiaalisten suhteiden alueella määritellään uudelleen, konfliktit erilaisten ryhmien ja ideologioiden välillä tulevat esiin.

Perhelain puolesta ja vastaan käytiin kiivasta kamppailua ennen valtion järjestämää kansanäänestystä sen hyväksymisestä, mikä raotti kiinnostavalla tavalla kuubalaisen kansalaisyhteiskunnan tilaa ja siihen kytkeytyviä konflikteja.

Kansalaisyhteiskunnan ääni

Halusin tutkielmassani sukeltaa syvälle kuubalaiseen kansalaisyhteiskuntaan sekä antaa äänen niille, jotka ovat kamppailleet perhelain läpi menemisen puolesta. Päätin haastatella tutkielmaani varten aktivisteja, jotka olivat kampanjoineet perhelain hyväksymisen puolesta. Suurin osa heistä oli harjoittanut aktivismia muun muassa seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta jo vuosia ennen nykyistä perhelakia ja siihen kytkeytyvää kampanjointia.

Haastateltavien löytäminen Suomesta käsin ja maata tuntemattomana ei ollut yksinkertaisin tehtävä, minkä sain kunnianhimoisen suunnitelmani aikana huomata. Ennen Kuubaan saapumista otin yhteyttä tutkivaa journalismia harjoittavaan mediatalo Belly and the Beastiin, joka tuottaa sisältöä erityisesti yhdysvaltalaiselle yleisölle kuubalaisesta elämästä ja yhteiskunnasta sekä Kuuban ja Yhdysvaltojen välisestä suhteesta.

Toimittajat pyrkivät omien sanojensa mukaan toimimaan itsenäisesti Kuuban valtion propagandan ja Yhdysvaltojen Kuubasta rakentaman narratiivin välissä – Kuuban valtion harjoittaman sananvapauden ja mediakontrollin vallitessa tehtävä ei ole helppo.

Saavuttuani Havannaan kävin mediatalon toimittajien kanssa lounaalla, ja he kertoivat työstään journalismin, perheväkivallan ja eläinten kaltoinkohtelun ehkäisemisen parissa. Halu rakentaa oikeudenmukaisempaa maailmaa yhdisti meitä kaikkia.

Toimittajat auttoivat minut verkostoillaan alkuun: luottamusta rakentaneen keskustelun jälkeen sain heiltä kasan kuubalaisten aktivistien numeroita sekä painokkaan lupauksen siitä, että jos haastateltavat eivät vastaa viesteihini, he kyllä soittavat perään.

Jo ennen matkaa minulle painotettu verkostojen tärkeys Kuubassa toimiessa alkoi hahmottua: tapaamisesta toimittajien kanssa muodostui minulle merkittävä linkki kuubalaisiin aktivisteihin. Vaikka tapaamani toimittajakaksikko kävi taistelua oikeudenmukaisemman maailman puolesta hätkähdyttävän monella rintamalla rajoitetuilla poliittisilla oikeuksin varustettuina, yksi kamppailu oli heillekin liikaa: tilatessani kaljan kanssa mustapapuja ja friteerattua keittobanaania perinteisen sianlihan sijaan he ilmoittivat, että taistelu lihattoman yhteiskunnan puolesta olisi jopa heillekin liian rankka: "Haluaisin olla kasvissyöjä, mutta sen puolesta taistelu ei ole mahdollista. Ei Kuubassa, ei vielä".

Aktivismia valtion ehdoilla

Kuuban kansalaisyhteiskuntaa määrittävät vahvasti Kuuban kommunistisen puolueen kontrolli sekä lähellä puoluetta olevien suurten massaorganisaatioiden, kuten kuubalaisten naisten federaation (Federación de Mujeres Cubanas FMC) ja työläisten keskusliiton (Central de Trabajadores de Cuba CTC), rooli. Myös johtavan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavan CENESEX:in johtajana toimii Fidel Castron veljentytär Mariela Castro. Itsenäisen, täysin valtiosta riippumattoman aktivismin harjoittaminen on maassa haastavaa vahvasti rajoitettujen poliittisten oikeuksien takia.

Haastateltavistani itsensä itsenäiseksi määrittelevät aktivistit tunsivat ylpeyttä autonomisesta toimintatavastaan: vaikka ilman valtioon kytköksissä olevan kansalaisjärjestön taustatukea toimiminen oli erittäin haastavaa, nähtiin se keinona itsemääräämisoikeuteen ja mahdollisuutena vaikuttaa omin ehdoin.

Osa haastateltavista oli tehnyt valinnan toimia yhdessä valtion organisaatioiden, erityisesti CENESEX:in kanssa. Vaikka yhteistyö tarkoitti omista periaatteista joustamista, se mahdollisti laajemmat kampanjointi- ja vaikuttamismahdollisuudet, sillä valtio kampanjoi näyttävästi perhelain läpi menemisen puolesta.

Haastateltavieni puheista paistoi läpi aktivismin harjoittamiseen liittyvien rajojen epävarmuus. Vaikka sekä valtio että aktivistit kampanjoivat perhelain läpi menemisen puolesta, valtio pyrki kontrolloimaan ja rajoittamaan aktivistien toimintaa myös samalla puolella ollessaan. Yksi haastateltavistani kuvaili itsenäisesti toimimisen vaikeutta näin:

"Aloitimme myös oman kampanjan, mutta minun piti lähteä tästä ryhmästä pois työskennelläkseni virallisena aktivistina, aktivistina, joka työskentelee valtion kanssa. Koska joka kerta, kun yritimme (haastateltava ja kumppani) osallistua mihinkään toimintaan yhdessä, he (valtion virkahenkilöt) kysyivät minulta, oletko vielä osana tätä itsenäistä ryhmää. Jos sanoin kyllä, he sanoivat että selvä, emme voi työskennellä kanssasi. Joten meidän piti lähteä siitä ryhmästä."

Valtio siis halusi perhelain menevän läpi, mutta vaikuttamistyön tuli tapahtua sen ehdoilla ja sen ohjaamista järjestöistä käsin.

Kirkon vastakampanja

Aktivismin epäselvien rajojen ja valtion kontrollin lisäksi kampanjointia vaikeuttavana tekijänä haastateltavieni puheissa korostuivat uskonnollis-fundamentalistiset ryhmät, jotka vastustivat lain läpi menemistä. Erityisesti katolisen kirkon asema kuubalaisessa yhteiskunnassa on korostunut 1990-luvulta lähtien, kun Kuuban tärkeimmän kauppakumppanin Neuvostoliiton hajoaminen kiihdytti maan taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Kirkko otti osittain hoitaakseen esimerkiksi ruoan ja lääkkeiden jakamisen ulkomailta saadun rahoituksen turvin.

Katolinen kirkko on vahvistanut asemaansa myös yhteiskunnan muilla osa-alueilla kuin leivän tarjoajana, ja perhelain yhteydessä se kävi aktiivisesti omaa lakia vastustavaa kampanjaansa. Erityisesti samaa sukupuolta olevien avioliitto- ja adoptio-oikeus sekä huoltajuuden käsitteen poisto herättivät vahvan vastustusreaktion, ja aktivistien mukaan kirkko pyrki herättämään moraalista paniikkia kansalaisten keskuudessa.

Haastattelemani pitkän linjan sateenkaariaktivisti kuvaili tilannetta:

"Vaikutti melkein siltä, että osa vastustajista pelkäsi kuin salaman iskevän taivaalta, joka tekisi kaikista homoseksuaaleja. Jotkut jopa väittivät, että me haluamme luoda uuden Kuuban, jossa kaikki ovat homoseksuaaleja, muuttaa koko Kuuban homoksi."

Vaikka valtio otti virallisen kannan perhelain puolesta ja kampanjoi näkyvästi sen läpi menemiseksi, myös kirkon annettiin harjoittaa omaa vastakampanjaansa. Valtio järjesti perhelain yhteydessä ympäri maata kansankuulemistilaisuuksia, jossa kansalaiset pääsivät kertomaan mielipiteensä tulevasta laista. Nämä mieliteet luvattiin kerätä ja huomioida lopullisen lain muotoilussa – valtion virallisen tiedon mukaan kymmeniä lain artikloita muutettiin ja kehitettiin kansalaisilta kerätyn palautteen perusteella. Väitteen todenperäisyyttä voi Kuuban kaltaisessa autoritäärisessä valtiossa vain arvailla.

Kuulemistilaisuudet toimivat osalle haastateltavistani kamppailun näyttämöinä, jonne sekä lakia puoltavat sateenkaariryhmät että sitä vastustavat katolisen kirkon edustajat lähettivät delegaationsa – usein taistelemaan muuten tyhjyyttään ammottavissa tilaisuuksissa.

Laki ei ratkaise muita ongelmia

Haastateltavieni mukaan perhelain hyväksyminen oli lopulta väistämätöntä, koska valtio halusi sen menevän läpi. Silti myös oman aktivismin rooli tunnustettiin ja lain edistyksellisen sisällön nähtiin olevan kansalaisyhteiskunnan työn tulosta. Suurin osa oli myös harjoittanut aktivismia tasa-arvoisen avioliittolain puolesta jo vuosia ennen perhelain hyväksymistä, ja tämän pitkäjänteisen työn nähtiin nyt kantavan hedelmää.

Vaikka haastateltavani kokivat lain antavan juridisen pohjan omien oikeuksien vaatimiselle ja useamman kohdalla laki sai hyvin henkilökohtaisen merkityksen heidän päästessään vihdoin naimisiin, ei perhelain nähty yksinään tarjoavan tietä onneen. Moni näki lain olevan puolueen yritys kiillottaa mainettaan kansainvälisen yhteisön silmissä ja yritys kohdentaa huomio pois maan muista ongelmista, kuten taloudellisen tilanteen kriisiytymisestä.

Vaikka perhelaki edistää ihmisten oikeuksia ja monimuotoisuutta sosiaalisten suhteiden ja perheen alueella, se ei tuo kuubalaisille kaivattuja poliittisia oikeuksia tai paranna perheiden taloudellista tilannetta. Yksi haastateltavistani, tällä hetkellä Meksikossa asuva aktivisti, kiteytti tilanteen osuvasti:

"Perhelailla on konkreettista vaikutusta ihmisten elämään. Ihmiset hyödyntävät tätä uutta lakia jo nyt, ja sillä on ollut vaikutusta monen elämään. -- Mutta se ei poista taloudellisia ongelmia, se ei edesauta sitä, että ihmiset pystyisivät organisoitumaan paremmin ja elämään paremmin."

Teksti: Isla Arnivaara
Kuvat: Unsplash/Ricardo IV Tamayo