Kuuban historiaa: Taistelu Afrikan vapaudesta

Kuuba oli keskeinen toimija Etelä-Afrikan rotusortohallinnon kaatumiseen ja Namibian itsenäistymiseen johtaneissa taisteluissa.

Kuuba tuki jo 1960-luvun alkuvuosina vallankumouksellisia liikkeitä ympäri Afrikkaa ja Latinalaista Amerikkaa. Teollisuusministerinä ja keskuspankin johtajana toiminut Ernesto Che Guevara jätti jopa omat tehtävänsä ja lähti taistelemaan Kongoon.

Moinen sooloilu viilensi välejä Neuvostoliittoon, jossa ei katsottu hyvällä trooppisen sosialismin rakentajien omapäisyyttä. Vuosikymmenen loppua kohti tuulet kuitenkin kääntyivät. Kuuban poliittista, taloudellista ja yhteiskunnallista järjestelmää alettiin muuttaa pikavauhdilla itäeurooppalaisen mallin mukaiseksi. Kuuban ja Neuvostoliiton välit tiivistyivät ja Kuuban arvovalta kansainvälisillä areenoilla kasvoi.

Fidel Castro nousi 1970-luvulla entistä vahvemmin kolmannen maailman ja kolonialismin vastaisen vapaustaistelun äänitorveksi. Kuuba ei jättänyt internationalismia puheiden tasolle, vaan lähetti kymmeniä tuhansia sotilaita Angolaan, Guineaan ja Mosambikiin tukemaan paikallisia vapaustaistelijoita. Taisteluihin osallistui myös suuri määrä Kuuban vallankumouksen entisiä sissejä.

Massiivinen sotilasoperaatio Angolassa venyi 13 vuoden mittaiseksi. Kuubalaisilla sotilailla oli ratkaiseva merkitys sotaan sotkeutuneen Etelä-Afrikan rasistisen apartheid-hallinnon kaatamisessa ja Namibian itsenäistymisessä.

Poliittisena vankina Robben Islandilla ollut eteläafrikkalainen vapaustaistelija Nelson Mandela kirjoitti vankeudesta, että ensimmäistä kertaa joku maa toiselta mantereelta tuli auttaakseen afrikkalaisia vapauden saavuttamisessa, eikä ryöstääkseen maan rikkauksia.

Fidel Castro johti itse Havannasta käsin Cuito Cuanavalen kylässä käytyä ratkaisevaa taistelua, jossa rotusortohallinnon armeija kärsi nöyryyttävän tappion Kuuban joukkoja vastaan. Pieni saarivaltio onnistui jättämään jälkensä maailmanhistoriaan, mutta kuubalaiset joutuivat maksamaan kalliin inhimillisen hinnan: sotilasoperaatio vaati vuosina 1975-1988 kymmenen tuhannen kuubalaisen sotilaan hengen.

Vapauduttuaan Mandela matkusti vuonna 1991 Kuubaan. Hän kommentoi kitkerästi Yhdysvaltojen yritystä puuttua Kuuban ja uuden Etelä-Afrikan lämpimiin suhteisiin. "Nyt meitä neuvovat Kuuban suhteen samat ihmiset, jotka ovat viimeiset 40 vuotta tukeneet apartheid-hallintoa. Yksikään kunniallinen mies tai nainen ei voi ottaa vastaan neuvoja niiltä, jotka eivät koskaan tukeneet meitä kaikkein vaikeimpina aikoina."

Nelson Mandela valittiin 1994 pidetyissä vapaissa vaaleissa Etelä-Afrikan ensimmäiseksi mustaihoiseksi presidentiksi.