Kuuba, 11-J ja perustuslaki
Pitkän uran Latinalaista Amerikkaa ja Kuubaa seuranneena toimittajana tehnyt Antti Halinen arvio Kuuban mielenosoitusten syitä ja seurauksia sekä niiden suhdetta maan tuoreeseen perustuslakiin.
Kuuban 11-J eli sunnuntai 11.7. oli jo etukäteen kirjoitettu tähtiin kuten sanonta kuuluu. Ennusmerkit olivat olemassa, jos niitä olisi osannut lukea. Harva osasi enkä minä ollut niiden joukossa. Kuuban tunnetuin nykykirjailija Leonardo Padura kirjoitti tapahtumista artikkelin ja antoi sille nimeksi Un Alarido, Tuskanhuuto.
Mutta mistä tuo tuskanhuuto syntyi, mikä katkaisi kamelin selän eli ihmisten kärsivällisyyden ja sai tuhannet ihmiset kaduille vaatimaan muutoksia? Hiukan kärjistäen voi sanoa, että kaksivuotiskausi 2019-20 romahdutti Kuuban talousnäkymät, vuosi 2021 toi lisää ongelmia. Kaikesta tästä voi etsiä syitä siihen, miksi syntyi 11-J, eikä tarvitse mennä pitemmälle historiaan.
Trumpin hallinto kiristi pakotteita jatkamalla vanhaa Kuuban talouden tukahduttamisohjelmaa muun muassa yrittämällä estää Kuuban valuutan saantia. Venezuelan ongelmat haittasivat Kuuban öljynsaantia, ja kaiken tämän päälle tuli korona. Se pysäytti Kuuban suurimman valuuttalähteen matkailun.
Kuuba selvisi koronan ensivuodesta ehkä parhaiten koko Latinalaisessa Amerikassa, mutta kun koronan neljäs aalto alkoi jyllätä maassa kuluvan vuoden aikana, terveydenhuollon rahkeet eivät enää kunnolla riittäneet. Heinäkuussa oli jo monia päiviä perätysten yli kuusi tuhatta tartuntaa, kuolleiden määrä alkoi kasvaa. Uusi ennätys 8853 tartuntaa ja 80 kuollutta päivässä syntyi 24.7. Kuuban kehittämien omien rokotteiden voisi olettaa pian helpottavan taistelussa koronaa vastaan.
Alkuvuodesta 2021 toteutettiin vuosikausia viivytetty rahauudistus siirtymällä yhteen valuuttaan. Se nosti hintoja, mikä pakotti hallituksen tekemään joitakin korjausliikkeitä. Öljyn puute ja voimaloiden rapistunut kunto alkoivat näkyä tuntikausia kestävinä sähkökatkoina keskellä kuuminta kesää. Ihmiset seisoivat pitkissä jonoissa elintarvike- ja lääkepulan ja monen muun pulan vaivaamassa maassa ja kotona kaikki sähkölaitteet odottivat sähköä. Kuuba alkoi olla lähes samassa surkeassa taloudellisessa tilassa kuin 90-luvun alussa Neuvostoliiton katoamisen jälkeen, mikä oli omiaan kasvattamaan turhautuneisuutta ja sosiaalista kyllästymistä nykymenoon.
Pidätettyjen määrästä ja asemasta epäselvyyttä
Kärsivällisyys katkesi, mutta miksi kaikki lähti liikkeelle juuri pikkukaupungista nimeltä San Antonio de los Baños, sitä ei kukaan tiedä. Joka tapauksessa tämä sosiaalinen räjähdys levisi ympäri Kuubaa, mikä osoitti internetin voiman, ja juuri siksi hallitus sulkikin netin lähes viikoksi.
Valitettavasti joillakin paikkakunnilla mielenosoituksiin liittyi vandalismia, hulinointia ja kauppojen ryöstelyä. Se antoi hallitukselle/puolueelle hyvän tekosyyn syyttää kaikkia rauhallisiakin mielenosoittajia hulinoinnista. Virallinen Kuuba ei tosin puhu mielenosoituksista vaan järjestyshäiriöistä, ja niitä ovat kaikki muut kuin viralliset mielenosoitukset.
Ryöstely ja vandalismi ovat rikoksia kaikkialla maailmassa, niin myös Kuubassa. Kuubalaiset myös tietävät, että jos tällaisista talousrikoksista jää kiinni, siitä ei selviä nuhteilla tai ehdonalaisella, vaan siitä pätkähtää yleensä vuosien vankilatuomio.
Toinen vähintään yhtä valitettava asia on poliisin ja poliisivoimien apuna toimineiden siviilien väkivalta. Se näkyy hyvin vähitellen nettiin tulleista videoista ja mukana olleiden kertomuksista. Lääkärissä käyneiden määrää ei tunneta, koska niitä tietoja on mahdoton saada selville.
Vielä kaksi viikkoa myöhemmin tarkkaa tietoa pidätetyistä ei ole, koska viranomaiset ovat vaienneet. Epäviralliset lähteet puhuvat sadoista pidätetyistä. Ilmeisesti valtaosa heistä on nuoria.
Heidän joukossaan on monia niistä, jotka osallistuivat rauhalliseen istumamielenosoitukseen kulttuuriministeriön edessä viime marraskuussa ja esittivät keskusteluja hallituksen kanssa. Ministeriön järjestämään näytösdialogiin heitä ei kuitenkaan kutsuttu.
Televisiossa esiintyneen sisäministeriön everstin Victor Álvarezin mukaan joitakin pidätettyjä on vapautettu, koska ei voitu todistaa heidän osallistumistaan mielenosoituksiin tai siis hallituksen mukaan järjestyshäiriöihin, muut joutuvat oikeuteen. He ovat pidätettyinä tai kotiarestissa. Samalla eversti kiisti epäviralliset tiedot sadoista pidätyksistä, mutta ei kuitenkaan ilmoittanut mitään muutakaan lukua.
Korkeimman oikeuden presidentti Rubén Remigio Ferro kiisti puolestaan huhutut pikaoikeudenkäynnit. Hänen mukaansa tuomioistuimiin on tullut 19 tapausta, jotka koskevat 59 ihmistä.
Espanjalainen uutistoimisto EFE kertoo kuitenkin aivan toista. Sen mukaan toistakymmentä nuorta olisi tuomittu 10-12 kuukauden vankeuteen vain muutamia päiviä 11-J:n jälkeen eikä heillä kaikilla ollut viranomaisten lupaamaa asianajajaa nopeassa oikeudenkäynnissä.
Perustuslain tunnustamat oikeudet ja vapaudet
Presidentti Miguel Díaz-Canel on antanut jonkin verran vaihtelevia lausuntoja järjestyshäiriöiden tiimoilta. Ensin hän kehotti vallankumouksellisia ja kommunisteja kaduille vastarintaan. Sitten hallitus/puolue organisoi vanhan tavan mukaan joukkomielenosoituksen, joka siis ei ollut järjestyshäiriö. Sillä tahdottiin osoittaa, että kannatusta löytyy ja täältä pesee eikä mitään dialogeja tarvita. Samalla presidentti muutti katujen valtiaskäsitystä ja sanoi Kuuban kuuluvan kaikille.
Myöhemmin Díaz-Canel muotoili jonkinlaista vastausta poliisien väkivaltaan. Hänen mukaansa on pyydettävä anteeksi, jos on piesty viattomia eli niitä, jotka eivät osallistuneet järjestyshäiriöön. Ilmaan jäi kysymys, saako poliisi sitten vapaasti pieksää siihen osallistuneita paitsi kaduilla myös poliisilaitoksilla.
Díaz-Canelin mukaan enemmistöä järjestyshäiriöläisistä pidetään rikollisina, palkkasotureina ja jotenkin harhaanjohdettuina. Ihan oikeassa oikeusvaltiossa presidentti ei julista ketään rikolliseksi ennen oikeudenkäyntiä, koska se on tuomioistuimen tehtävä eikä presidentin. Ehkä Díaz-Canelilla oli etukäteistietoa tuomioista.
Kuuban uusi perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä helmikuussa kaksi vuotta sitten. Sen ensimmäisessä artiklassa sanotaan, että Kuuba on sosialistinen oikeusvaltio. Miten tämä sosialistinen oikeusvaltio suhtautuu tavalla tai toisella vallanpitäjien vastaisiin mielenosoituksiin, kävi varsin selvästi ilmi 11-J:n aikana: mielenosoitukset olivatkin järjestyshäiriöitä, joista joutuu oikeuteen.
Perustuslain artikla 56 tunnustaa kokoontumis-, mielenosoitus- ja yhdistysvapauden, kunhan niiden järjestämiseen pyydetään lupa ja ne ovat rauhanomaisia. Perustuslain muut määritelmät esimerkiksi yhteiskunnan sosialistisesta luonteesta ja pyrkimyksestä kohti kommunismia mitätöivät käytännössä koko artiklan. Noiden pyrkimysten vastaiseen mielenosoitukseen, kokoontumiseen tai yhdistykseen on turha mennä pyytämään poliisilaitokselta lupaa. Ei heru, vaan pyytäjä(t) todennäköisesti pidätettäisiin saman tien.
Artikla 55 puolestaan tunnustaa heti ensimmäisessä lauseessa lehdistönvapauden. Seuraavat lauseet rajoittavat kuitenkin tuon vapauden olemattomiin. Viestinnän olennaiset mediat ovat koko kansan sosialistista tai poliittisten, sosiaalisten ja joukkojärjestöjen omaisuutta, eikä niitä voi omistaa muulla tavalla. Nuo poliittiset ja muut järjestöt sattuvat kaikki olemaan vallanpitäjän, kommunistisen puolueen hallussa, joten vaihtoehtoja vaihtoehtoisille tarinoille ei löydä muualta kuin netistä, ja juuri siksi hallitus sitä aika ajoin rajoittaa tai katkaisee pääsyn kokonaan kuten 11-J:n jälkeen.
Perustuslain artiklassa 54 sosialistinen oikeusvaltio tunnustaa, kunnioittaa ja takaa ajatuksen-, omantunnon- ja ilmaisunvapauden. Jos kuitenkin kuubalaisen omaatuntoa alkaa kolkuttaa ja hän haluaa käyttää ilmaisunvapautta arvostellakseen julkisesti esimerkiksi vallankumousta tai kommunistisen puolueen yksinvaltaa vaikkapa räppäämällä, niin siinä yleensä käy huonosti ja häkin ovi heilahtaa.
Ajatella saa vapaasti, kunhan pitää ns. vastavallankumoukselliset ajatukset ominaan. Vastavallankumouksellisuus on sinänsä oiva käsite ja väline vallanpitäjien arsenaalissa, koska sitä voi käyttää melkein mihin tahansa epäilyttävältä haiskahtavaan.
Perustuslaista puuttuu yksi tärkeä artikla. Se artikla tunnustaisi yhden ihmisten perusoikeuksista, olla eri mieltä ja arvostella julkisesti ja avoimesti (kaduilla ja mediassa) vallanpitäjiä ja vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä, olivatpa vallanpitäjät keitä tahansa. Niin kauan kuin sitä oikeutta ei ole tunnustettu, Kuubassa nähtäneen tulevaisuudessa muitakin 11-J:n tapaisia päiviä.
Havannan yliopiston opiskelijoiden lehti Alma Mater julkaisi viikonvaihteessa 24.7. kuubalaisittain hyvin poikkeuksellisen kirjoituksen 11-J-päivästä. Se oli haastatellut viittä opiskelijaa Kuuban nykyoloista ja mielenosoituksiin johtaneista syistä.
Opiskelijat analysoivat hyvin kansan tyytymättömyyden taloudellisia ja sosiaalisia syitä ja uskalsivat myös antaa sapiskaa vallanpitäjille, tosin kohtuullisen lievässä muodossa.
Yhteen mielenosoitukseen osallistuneen Mauro Díaz Vázquezin mielestä hallitukset suhtautuvat erimielisyyteen ja protesteihin kuin ne olisivat vihollisen työtä.
"Kun kansalaiset protestoivat, tyytymättömyys on todellista ja kouriintuntuvaa. Ei voi kovin helposti julistaa laittomaksi niin monien mielipidettä ja sitä paitsi aina kannattaa kuunnella kansan ääntä."
Díaz Vazquez vielä täsmensi, että rauhanomaisen mielenosoituksen oikeus on kirjoitettu perutuslakiin:
"Mielenosoituksemme oli täysin rauhallinen koko ajan. Kun eräs nuorukainen heitti kiven, huusimme heti, älä tee sitä, koska se vie meiltä oikeutemme. Kun poliisi lähestyi meitä, nostimme kätemme pystyyn, mutta siitä huolimatta monia lyötiin ja useita aivan rauhallisia mielenosoittajia pidätettiin. Se on perustuslain vastaista."
La Joven Cuba -uutissivuston toimittajakunta ja avustajat kehottivat muutama päivä 11-J:n jälkeen hallitusta perustamaan totuus- ja sovintokomission tutkimaan tuon päivän ja sen jälkeisiä tapahtumia. Mikään ei oikein viittaa siihen, että hallitus sellaisen perustaisi tai suostuisi jonkinlaiseen dialogiin. Yli 40 vuotta Kuubaa seuranneena toimittajana pidän ehdotusta totuus- ja sovintokomissiosta erittäin hyvänä.
Teksti: Antti Halinen
Kuva: Juan Luis Ozaez/Unsplash