Kuubassa on nyt pulaa kaikesta. Oman elintarviketuotannon puuttuminen tekee maasta erityisen haavoittuvan koronaepidemian kaltaisen kriisin oloissa. Kuuban on nyt pakko tuottaa nopeasti enemmän ruokaa, mutta jouduttaako kriisi myös maataloustuotannon kokonaisvaltaista uudistamista?

Ympäri maailmaa riehunut koronaviruspandemia on ajanut Kuuban talouden entistä pahempaan ahdinkoon, kun valtion valuuttapula on johtanut rahoitusvaikeuksiin ulkomaankaupassa. Kuuba pystyy tällä hetkellä ostamaan vain osan normaaleista tuotemääristä, mikä on johtanut kauppojen hyllyjen nopeaan tyhjenemiseen.

Kuuban kauppojen edustoilla näkee jo aamuvarhaisella valtavia jonoja, kun ihmiset yrittävät löytää jotakin ostettavaa. Neljän tai viiden tunnin jonottamisen jälkeen saattaa saada nakkipaketin tai hieman jauhelihaa - tai pahimmassa tapauksessa ei mitään, koska tuotteet ovat jo loppuneet. Riisi on kadonnut myynnistä niin edullisemmilta toreilta kuin keskivertokuubalaisille kalliista marketeista, joissa hinta on ollut nelinkertainen.

Havannassa tuhannet ihmiset ovat liittyneet WhatsApp- ja Telegram-ryhmiin, joissa ihmiset raportoivat, mihin kauppaan on tullut kanaa, ruokaöljyä tai pesuainetta myyntiin ja kuinka pitkiä jonot ovat. Jonoja on yritetty hillitä varsin epäonnistuneesti erilaisilla keinoilla. Esimerkiksi Havannan suurten kauppakeskusten myynti siirrettiin verkkokauppaan, mutta kaikki mahdollinen meni pieleen: maksut lähtivät ostajien tililtä, mutta tilaukset eivät koskaan menneet läpi. Palvelun ruuhkautuessa toimitusajat venyivät useisiin viikkoihin. Lopulta verkkokaupat suljettiin toistaiseksi, eikä uusia tilauksia enää ole otettu vastaan.

Ulkomaankaupan pysähtyminen heijastuu myös kotimaiseen tuotantoon: esim. kanoille ja sioille ei ole ruokaa, kun kotimainen tuotanto ei riitä ja ulkomailta ei pystytä ostamaan. Kauppasaarto tuo omat haasteensa. Esimerkiksi eläinten ruokaa Kuubaan myynyt maatalousfirma BIOMIN America, Inc. joutui maksamaan toukokuussa USA:n hallitukselle yli 257 000 dollarin sakot maataloustuotteiden vientiä koskevien säädösten rikkomisesta.

Myös maataloustuotteiden kauppa maan sisällä kangertelee. Esimerkiksi Las Tunasin kaupungissa tyydyttävän tasoinen maataloustuotteiden tarjonta on normaalisti 96 tonnia päivässä, mutta maatalousministeriön mukaan tällä hetkellä myyntiin tulee vain 35 tonnia päivässä. Camagüeyssa raportoitiin huhtikuun puolivälissä, että maakunnan 95 lihanmyyntipisteestä vain viisi oli toiminnassa. Polttoainepula, koronaepidemian aiheuttama liikenteen pysähtyminen ja maakuntien väliset ja sisäiset liikkumisrajoitukset ovat maataloustuottajien mukaan osaltaan syynä siihen, että tuotteet eivät pääse myyntiin.

Ruokapula johtuu ulkomaanvaluutan puutteesta

Koronakriisin aiheuttamat kansainvälisen talouden ongelmat iskivät Kuubaan hyvin huonoon aikaan, sillä maan talous oli jo valmiiksi kriittisessä tilanteessa. Kaikki ulkomaanvaluuttaa Kuubaan tuovat talouden alat (turismi, terveyspalvelujen vienti ja perheenjäsenten rahalähetykset) olivat vaikeuksissa ja Kuuban vientituotteiden maailmanmarkkinahinnat laskussa. Yhdysvaltojen hallitus kiristi vuonna 2019 Kuuban vastaista kauppasaartoa uusilla täsmätoimenpiteillä, joiden vaikutus näkyi välittömästi energian saatavuuden ongelmina ja rahoitusvaikeuksina.

Kuuban elintarviketilanne alkoikin heiketä jo viime vuonna, kun kananmunat, kana, leipä ja ruokaöljy katosivat vuoron perään myyntitiskeiltä. Entinen presidentti Raúl Castro varoitti tuolloin parlamentin istunnossa, että talouskriisi ja pula tuotteista vain pahentuvat tulevaisuudessa johtuen Yhdysvaltojen uusien sanktioiden aiheuttamasta valuuttapulasta.

Nyt tilanne on kärjistynyt, sillä koronapandemia on pysäyttänyt kokonaan turismin, joka on Kuuban talouden veturi ja yksi maan tärkeimmistä valuuttatulojen lähtistä. Kun turisteja ei ole, ei valtion kassaan kerry rahaa, eikä sillä ole varaa ostaa elintarvikkeita ulkomailta. Myös ulkomailta tulevien rahalähetysten arvioidaan putoavan jyrkästi. IPS:n haastattelema Kuuban taloustutkimuksen keskuksen (Centro de Estudios de la Economía Cubana, CEEC) johtaja Betsy Anaya ennustaa, että edessä oleva kriisi on "kovempi kuin se, jota sosialistisen leirin romahtaminen 90-luvun alussa merkitsi".

Turismin merkitys Kuuballe on ratkaiseva, sillä se tuo vuosittain valtion talouteen kolme miljardia dollaria, eli noin neljäsosan maan valuuttatuloista. Se on talouden dynaamisin sektori ja matkailusta saatavat valuuttatulot ovat elintärkeitä - varsinkin kun kauppasaarron aiheuttamat menetykset Kuuban taloudelle ovat vuosittain yli neljä miljardia dollaria.

USA:n maataloussektori kauppasaartoa vastaan

Yksi tällä hetkellä eniten jonotetuista tuotteista ympäri Kuubaa on kana, jota Kuuba osti viime vuonna Yhdysvalloista 185 miljoonan dollarin arvosta. Kauppasaarron asettamien esteiden vuoksi Kuuban elintarviketuonnista kokonaisuudessaan vain 15 % on peräisin Yhdysvalloista, vaikka se olisi läheisyytensä, hintojensa ja tuotantolukujensa puolesta potentiaalisin kauppakumppani.

U.S.-Cuba Trade and Economic Councilin mukaan Kuuba osti viime vuonna n. 260 miljoonalla dollarilla elintarvikkeita Yhdysvalloista. Määrä on kaukana siitä, mitä se voisi olla, sillä elintarvikkeita Kuubaan myyvät amerikkalaisyritykset tarvitsevat erityisluvan, kaikki maksut on tehtävä käteisellä etukäteen, eikä Kuuba saa itse kuljettaa ostamiaan tuotteita omilla rahtilaivoillaan. Ulkopuolisten rahtiyritysten käyttäminen nostaa elintarvikeostoista Kuuballe koituvia kustannuksia ja vain harvat yritykset haluavat myydä Kuuballe, koska kauppaan tarvittavaa lupaprosessia pidetään byrokraattisena ja monimutkaisena.

Yhdysvalloissa maataloussektori onkin ollut kaikkein aktiivisin kauppasaarron kritisoija, sillä Kuuba voisi olla Yhdysvalloille tärkeä elintarvikkeiden markkina-alue, jos talouspakotteet poistettaisiin. Yhdysvaltain senaatissa jätettiin viime vuonna myös maatalousosavaltioiden senaattorien lakialoite, joka mahdollistaisi kaupankäynnin hieman normaalimmilla ehdoilla siten, että Kuuba voisi saada yksityisiä luottoja elintarvikeostoihin. Aloite on kuitenkin tällä hetkellä jäissä.

Säännöstelykortilla perustarvikkeita

Vaikka elintarvikepula on erittäin paha, ei Kuubassa ole nälänhätää. Yksi keskeinen syy tähän on elintarvikkeiden säännöstely, jolla kaikille väestöryhmille taataan joka kuukausi minimimäärä perustarvikkeita lähes ilmaiseksi. Vaikka säännöstelykortilla myytävien tuotteiden määrää on viime vuosina karsittu, lasketaan niiden riittävän noin kahdentoista päivän tarpeisiin.

YK:n kehitysohjelman maaraportin mukaan säännöstely takaa kaikkien väestöryhmien ravitsemuksen. Kuubassa kuluttajahinnat ovat palkkatasoon nähden korkeat ja tuotteiden saatavuus muita alueen maita heikompaa, mutta säännöstelyn ja muiden sosiaalipoliittisten toimien ansiosta Kuuba on YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestö FAO:n mukaan Brasilian ja Uruguayn ohella Latinalaisen Amerikan ainoa maa, joissa nälästä kärsivien määrä on onnistuttu painamaan alle 2,5 prosenttiin väestöstä.

Unicef puolestaan on raportoinut, että Kuuba on maanosan ainoa maa, jossa ei esiinny lasten vakavaa aliravitsemusta. Esimerkiksi Ecuadorissa ja Hondurasissa yli viidesosa ja Guatemalassa lähes puolet lapsista kärsii kroonisesta aliravitsemuksesta.

Säännöstelykortilla myytävään tuotevalikoimaan kuuluu parikymmentä perustarviketta, joiden yhteishinta kuluttajaa kohden on alle euron. Seuraavassa esimerkkejä siitä, mitä nelihenkinen kotitalous saa kuukaudessa säännöstelykortilla:

Maataloustuotannon ongelmien juuret

Kuuba on hyvin riippuvainen tuontiruuasta: kymmenen vuoden seurantajaksolla keskimäärin 69 % maassa kulutetuista elintarvikkeista oli tuontitavaraa. Elintarvikkeiden tuonti kauppasaarron oloissa syö valtion valuuttavaroja ja merkitsee korkeita kuluttajahintoja. Koronaviruspandemian aiheuttamat ongelmat ovat osoittaneet, kuinka haavoittuvassa asemassa maan elintarvikehuolto on kriisitilanteessa.

Kuuban oman elintarviketuotannon ongelmien juuret ulottuvat vuosikymmenien taakse. Ennen vallankumoustakaan Kuuba ei ollut elintarvikeomavarainen, mutta talouden kytkeminen osaksi Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan talousblokkia 1970-luvulla laski tuotannon minimitasolle. Sosialistisilla mailla oli työnjako, jossa sokerin tuottaminen kuului Kuuballe ja elintarvikkeet Kuubaan tuotiin muista maista. Samalla oman maatalouden kehittäminen jäi puolitiehen ja tuotannossa alettiin ideologisista syistä suosia tehottomia valtiontiloja.

1980-luvulla Kuubassa elettiin suhteellisen hyvinvoinnin aikaa, mutta ei Kuuban maatalouden omien ponnistelujen vuoksi: kauppojen hyllyillä oli Itä-Euroopasta rahdattuja kinkkuja, juustoja, säilykkeitä, jugurtteja. Maito lennätettiin Kuubaan DDR:stä, viinit ja liköörit Bulgariasta. Neuvostoliiton ja itäblokin hajoaminen 1990-luvun alussa merkitsi kuubalaisille äkillistä ja jyrkkää elintason laskua. Kuuba menetti kertarysäyksellä vanhat kauppakumppaninsa ja niiden toimittamat tuotteet. Samaan aikaan Yhdysvallat kiristi 1960-luvulta asti voimassa ollutta kauppasaartoa säätämällä ns. Torricelli- ja Helms-Burton -lait, jotka sementoivat Kuuban vastaiset pakotteet tiukemmin osaksi USA:n lainsäädäntöä ja pyrkivät saamaan Kuubassa aikaan poliittisen muutoksen jouduttamalla maan talousromahdusta. Ajoittain Kuubassa nähtiin 1990-luvulla suoranaista nälkää.

Kriisin keskellä hallituksen oli pakko vapauttaa maataloustuotteiden kauppaa ja laillistaa dollarin käyttö maksuvälineenä. Dollareihin käsiksi päässeet pystyivät ostamaan enemmän ruokaa vapailta markkinoilta ja käymään uusissa valuuttakaupoissa, joita perustamalla hallitus pyrki keräämään kovaa valuuttaa valtion kassaan.

Uudistukset eivät ole tuottaneet haluttua tulosta

Maataloutta pidetään Raúl Castron vuonna 2007 aloittamien, tuskallisen hitaasti edenneiden talousuudistusten koetinkivenä. Vuonna 2011 Kuuban kommunistinen puolue tunnusti talousuudistuslinjauksissaan viimein sen tosiasian, että osuuskunnat ja pienviljelijät tuottivat enemmän kuin valtiontilat yhteensä, vaikka niiden hallussa oli vain viidennes viljelysmaasta. Maataloustuotantoa lähdettiin kehittämään jakamalla tuottamattoman maan käyttöoikeuksia kaikille halukkaille. Maa pysyy valtion omistuksessa, mutta viljelijät saavat sen käyttöönsä ilmaiseksi.

Yhteiskunnan kaikille tasoille syntynyt byrokratiakoneisto onnistui kuitenkin osoittamaan kyvykkyytensä muutosten torpedoimiseen. Koko maatalousreformi oli hyytyä jo alkumetreillä, kun valtion maita hallussaan pitävät tahot yrittivät estää maan jakamisen viljelijöiden käyttöön. Valtavaksi paisuneen maatalousministeriön virkamiehet ovat olleet kyvyttömiä tukemaan maataloustuotannon kasvattamista riittävästi. Vuonna 2014 yli 40 % maatalousministeriön virkamiehistä sai kenkää, kun maataloustuotannon byrokratiaa yritettiin karsia.

Kuuban maatalousreformia tutkineet Armando Nova ja Galia Figueroa toteavat, että hallituksen politiikka on keskittynyt tiettyjen ongelmien ratkaisemiseen, kuten maataloustuotteiden myynnin vapauttamiseen, mutta systemaattinen toimintalinja on puuttunut. Maatalouden tuotantoa johdetaan edelleen varsin keskusjohtoisesti, eikä esimerkiksi tukkukauppaa tuotannon tukemiseksi ole kyetty organisoimaan. Tuotantoa on pyritty stimuloimaan maksamalla parempia tuottajahintoja, mutta se ei Novan ja Figueroan mukaan yksinään riitä.

Tutkijat sanovat tuotannon kyllä kasvaneen jonkin verran kymmenessä vuodessa, mutta minkään maataloustuotteen kohdalla tuotanto ei vastaa kysynnän määrää, eivätkä kasvuluvut ole vastanneet hallituksen odotuksia. Toisaalta silloin kun jonkin tuotteen tuotantoluvut ovat kasvaneet, on tuontia vastaavasti vähennetty, minkä vuoksi kuluttajien ostettavissa oleva elintarvikkeiden määrä ei ole kokonaisuudessaan kasvanut.

Kun kysyntä on tarjontaa suurempaa, tuotteiden kuluttajahinnat nousevat. Hallitus on yrittänyt hillitä hintojen nousua asettamalla hintakattoja, mutta ne ovat usein johtaneet mustan pörssin kasvuun, kun tuotteita myydään pimeästi virallisia hintoja kalliimmalla. Esimerkiksi paunasta (n. 460 g) sianlihaa - jos sitä ylipäätään löytää - joutuu Havannassa maksamaan tällä hetkellä 80 Kuuban pesoa, vaikka viranomaisten asettama maksimihinta on 40 pesoa.

Tuotannon kasvattamisen lisäksi myös valtiojohtoinen maataloustuotteiden kuljetus ja jakelu on osoittautunut lähes mahdottomaksi asiaksi saada kuntoon. Kuuban lehdistössä on tuotu vuosi vuoden perään esille useita tapauksia, joissa pelloille jää mätänemään tonneittain ruokaa, jota valtion hankinta- ja jakelumonopoli Acopio ei nouda viljelijöiltä. Viime syksynä sen toiminta organisoitiin uudelleen ja alistettiin suoraan hallituksen ministerien alaiseksi, mutta samaan aikaan alkanut polttoainepula on jälleen johtanut uusiin ongelmiin elintarvikkeiden kuljetuksessa, joten uudistusten vaikutus on ainakin toistaiseksi ollut vähäinen.

Maatalous vaatii pikaista ja kokonaisvaltaista uudistamista

Koronapandemian aiheuttaman valuuttapulan edessä Kuuban hallituksen on ollut pakko tehdä nopeita liikkeitä maataloustuotannon kasvattamiseksi. Kun turismi on pysähdyksissä, ohjataan siihen varattuja resursseja (kuten polttoainetta) maatalouteen. Tällä hetkellä pragmaattisuus näyttää voittaneen, sillä tehottomien valtiontilojen sijasta hallitus on ilmoittanut ohjaavansa lisäresurssit niille tuottajille, jotka tähän mennessä ovat tehneet parasta tulosta.

Tuotantoa yritetään saada vauhdilla käyntiin, minkä vuoksi maatalouden tuki keskitetään tiettyihin peruselintarvikkeisiin. Prioriteettilistalla ovat mm. riisi, sianliha, ruokabanaani, kananmuna ja lyhyen kasvujakson kasvit, joista satoa saadaan nopeasti. Kassakriisin syvyydestä kertonee jotakin se, että valtio ottaa vastaan kotimaassa ja ulkomailla asuvilta kansalaisiltaan sekä yrityksiltä ja muilta toimijoilta rahalahjoituksia paikallisen tuotannon tukemiseen ja on avaamassa tätä tarkoitusta varten erityisiä pankkitilejä. Kuuban presidentinkanslian julkaiseman artikkelin mukaan valtio ei pyydä kansalaisilta lahjoituksia, vaan eri tahot ovat oma-aloitteisesti kysyneet mahdollisuuksista auttaa rahallisesti ruoan tuotantoa.

Jatkuvasti kiristynyt kauppasaarto vaikeuttaa Kuuban oman maataloustuotannon kehittämistä, sillä öljynkuljetusaluksiin kohdistuvista pakotteista johtuva polttoainepula on pakottanut maataloustuottajia ympäri maata vaihtamaan traktorit härkiin, eikä valuuttaa teknologian ja välineiden hankkimiseen ole. Ulkomaisiin sijoittajiin kohdistuva painostus ja oikeudenkäynnit ovat hidastaneet maatalouden ja elintarviketeollisuuden kipeästi kaipaamia ulkomaisia investointeja.

Kauppasaarron päättymistä Kuuba ei voi kuitenkaan jäädä odottelemaan, vaan tarvittavat muutokset maatalouspolitiikassa on asiantuntijoiden mukaan toteutettava mahdollisimman pian. Armando Novan ja Galia Figueroan mukaan Kuuballa olisi mahdollisuus vähentää riippuvuutta tuontiruuasta 30-40 prosentilla, jos maatalouden keskusjohtoisesta hallinnoinnista luovutaan, tunnustetaan markkinoiden olemassaolo ja otetaan käyttöön uudet talousjohtamisen mallit.

Kuuban taloustutkimuskeskuksen johtaja Betsy Anaya ehdottaa tieteellisen tutkimuksen hyödyntämistä ja eri tuotantomuotojen (valtiontilat, osuuskunnat, yksityiset maatilat) hallinnointia tasavertaisina toimijoina. Anayan mukaan keskeistä on nyt keventää maatalouden byrokratiaa  ja poistaa kaikki esteet tuotannon kasvattamiselta.

Ennen kaikkea viljelijöille pitää antaa autonomiaa, jotta he voivat itse löytää ratkaisut maatalouden ongelmiin.

Teksti: Tomi Kuhanen