Huonojen uutisten maa

Hyvin tuntemassani uutisjournalismissa on yksi ikävä piirre: liian usein huono uutinen on se "hyvä" uutinen. Se saa paljon palstatilaa ja huomiota.

Hyvä uutinen lainausmerkeissä tarkoittaa aina enemmän tai vähemmän kärsimyksiä, tuskaa ja muita ikäviä asioita kohteilleen. Esimerkkeinä voisi mainita vaikkapa Matanzasin äskeisen öljysäiliöpalon Kuubassa, erilaiset luonnonkatastrofit, sodat, poliittiset skandaalit.

Huonojen uutisten ruuhka

Kuuban nykyinen ongelma on kuitenkin se, että todellisia arkipäivän huonoja uutisia tulee liian paljon, lähes päivästä toiseen ja että puolueen media usein peittelee niitä esimerkiksi omituisella otsikoinnilla. Tässä muutamia esimerkkejä lähiaikojen huonoista uutisista.

Eräässä kauppakeskuksessa leivän päälle siveltävä hedelmälevite piti ottaa pois hyllyistä. Lasipurkeissa ollut levite alkoi nimittäin käydä Kuuban kesän kuumuudessa monien tuntien sähkökatkon vuoksi.

Pinar del Rion maakunnassa sähkökatkojen pituus oli hiljan noussut 12 tuntiin. Odotettavissa oli jo 17 tunnin katkoja, jotka vaikuttaisivat 90 prosenttiin maakunnan alueesta. Todennäköisesti mätäneviä elintarvikkeita tulee lisää ruokapulasta kärsivässä maassa.

Havannan kaupunginhallinnon edustajan mukaan vehnän ja jauhojen saanti kaupunkiin on viivästynyt muun muassa siksi, että merirahtien hinnat ovat nousseet rajusti, eikä Kuuballa ole tarpeeksi valuuttaa maksaa niitä. Siksi Havannassa pitää supistaa jauhojen käyttöä ja lähettää leivät ennen kaikkea eräisiin sosiaalisiin kohteisiin. Se vähentää leivän myyntiä, jonka valtio on luvannut periaatteessa taata, mutta ei käytännössä siihen pysty.

Havannan puoluelehden Tribuna de La Habanan otsikko tulkitsi sitten otsikossaan leipäpulan parhain päin: Pääkaupungin kuntien sosiaaliset edut edistyvät. Minulle uutista lukiessa tuli kuitenkin mieleen erään havannalaisrouvan tokaisu kirjassani Kuuba 2020: se on sitten maailman loppu, kun leipä loppuu.

Huonoin uutinen

Kuubalaisille maan huonoin uutinen on jo vuosikausia ollut puolueen itsepintaisuus jatkaa vanhaa, monin tavoin epäonnistunutta neukkusosialismin mallia, tappiinsa keskitettyä valtion taloutta.

Uudistuksia on viivytelty ja nekin ovat koko ajan tulleet tipoittain eivätkä ole juuri muuttaneet talouden kokonaiskuvaa. Kaiken lisäksi osa niistäkin on mennyt pahasti pieleen kuten viime vuonna toteutettu rahauudistus, joka nosti inflaation pilviin eikä tehnyt pesosta kunnon rahaa, vaan vahvisti vain dollarin asemaa.

Kuuban talous suorastaan huutaa perusteellisia rakenteellisia uudistuksia. Niitä ei näytä olevan tulossa, vaan hallitus turvautuu erilaisiin vippaskonsteihin kaaosmaisen taloustilanteen parantamiseksi.

Uusi, mutta samalla jo koeteltu keino on valuutan hamuaminen kaikin mahdollisin tavoin. Elokuun alussa hallitus aloitti valuutan ostamisen kuubalaisilta ja ulkomaalaisilta ja vähän myöhemmin alkoi dollarien myynti käteisenä kuubalaisille. Myynti rajoitettiin sataan dollariin päivää kohti.

Eittämättä herää kysymys, kuka nykyisin haluaa myydä dollareita hallitukselle, kun se on talouden kasvavan dollarisoinnin vuoksi maan ostovoimaisin raha.

Sitä paitsi varsin moni kuubalainen kerää nyt dollareita ostaakseen ensin lentolipun Nicaraguaan ja siellä kuljetuksen Yhdysvaltain rajalle.

Pysyvä kausiluonteisuus

Kuten monesti ennenkin hallitus väitti, että kyseessä on väliaikainen, kausiluonteinen ratkaisu. Sen tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon valuuttaa. Sen avulla voitaisiin sitten ostaa erilaisia tarvikkeita, tavaroita ja ennen kaikkea ruokaa, jota nyt ei yksinkertaisesti riitä tarpeeksi kaikille.

Nyt on palattava ajassa 90-luvulle. Neuvostoliitto katosi maailmankartalta ja Kuuban talouden elättiaika loppui kuin seinään. Samalla tavalla kuin nyt valuuttaa ei ollut tarpeeksi polttoaineiden ja elintarvikkeiden ostamiseen.

Niinpä aiemmin kansalaisilta ankarasti kielletty dollari laillistettiin, kunnes se kymmenen vuotta myöhemmin taas poistettiin kuvioista, ja nyt toistuu sama kuvio: dollarisoidaan maan taloutta.

Viime vuonna avattiin vanhaan neuvostomalliin valuuttakauppoja, mutta niissä kelpaavat vain kortit, joilla on tili pankissa. Myynnissä on ollut muun muassa kodinkoneita, mutta myös peruselintarvikkeita, joista osa on jo hävinnyt tavallisen kansan ulottuvilta.

Musta pörssi kukoistaa. Tavaraa saa, mutta normaalia hintaa monta kertaa kalliimmalla, eikä Kuuban pesoilla niillä markkinoilla juhlita. Valtion kaupoista ei useinkaan saa sitä, mitä ihmiset tarvitsevat ja haluavat, vaan yleensä vain sitä, mitä hyllyiltä sattuu löytymään.

Kukaan ei varmasti enää muista, kuinka moni kausiluonteinen ongelma on 60 vuoden aikana muuttunut ajan myötä ihan vakituiseksi ongelmaksi.

Tuloerot ja sosiaalinen epätasa-arvo kasvavat

Ongelma on sama kuin ennenkin. Valtaosa kuubalaisista ei saa valuuttaa, käytännössä dollareita. Palkat ja eläkkeet maksetaan Kuuban pesoissa,

joilla ei kovin pitkälle pötkitä. Maan minimieläke on rahauudistuksen myötä vähän yli 1500 pesoa ja eräänlainen peruspalkka 2100 pesoa, jolla ei saa edes 20 dollaria. Ainoat onnekkaat ovat ulkomailta rahalähetyksiä saavat kuubalaiset.

Tällainen talouden dollarisointi kasvattaa jo aiemmin revenneitä tuloeroja ja epätasa-arvoa yhteiskunnassa. Suuri osa kuubalaisista ei voi käydä valuuttakaupoissa, koska heillä ei yksinkertaisesti ole valuuttaa.

Kuinka paljon heitä on, sitä eivät ainakaan julkiset tilastot kerro. Tavallaan heidät on syrjäytetty lähes kokonaan talouden kuvioista. Kipeimmin tämä ongelma koskee eläkeläisiä, joilla ei eläkkeen lisäksi ole muita tuloja. Sama koskee yksinään eläviä ikäihmisiä, joita Kuubassa on pari sataa tuhatta. Heistä neljä viidesosaa on naisia.

Valtion niin sanottu perhekori ei riitä kovin pitkälle. Tarjonnasta on hävinnyt pesolla ostettavia tuotteita. Kaikki laskelmat osoittavat, ettei valtion palkoilla ja eläkkeillä pysty elämään säädyllistä elämää huippuinflaation rasittamassa maassa.

Dollarin mahti

Kuuba on dollarisoinnin vuoksi entistä riippuvaisempi kansalaisten ulkomailta saamista rahalähetyksistä. Kun maan talous alkaa perustua enimmäkseen rahalähetyksiin, lääkärivientiin ja häilyvän matkailun tulevaisuuteen, se tietää talousongelmien jatkumista.

Kausiluonteisuus on voimissaan, rahaa menee hotellien rakentamiseen (katso edellinen artikkelini), talous pysyy epävarmalla pohjalla eikä puolue näytä ottavan vakavasti politiikkansa sosiaalisia seurauksia.

Katukaupan epävirallinen dollarin kurssi nousi äskettäin jo 150 Kuuban pesoon. Varsin huono uutinen sekin.

Ja laitettakoon loppuun vielä hyvä (ei lainausmerkeissä) uutinen: syyskuun alussa 1,7 miljoonaa koululaista aloitti taas koulun, yliopistoissa 280 000 opiskelijaa.

Teksti: Antti Halinen

Kuva: Unsplash/Jeremy Bezanger