Hemingway ja Kuuban vallankumous
Ernest Hemingwayn elämästä Kuubassa kirjoittanut Juhani Similä kertoo kirjailijan suhtautumisesta Kuuban vallankumoukseen.
Toukokuussa 2006 saimme Havannassa yllättäen kutsun kokopäivävierailuun Hemingwayn Finca Vigia - kotitaloon. Huvila oli vierailta suljettu restauroinnin vuoksi, mutta museon johtajat ja restauraattorit kertoivat Hemingwaysta ja Kuubasta kaiken mitä halusimme tietää. Entinen johtaja Gladys Rodriguez Ferrero oli silloin Hemingway-tutkimuksen professori Kuubassa. Päivä venyi pitkäksi, kun kuubalaiset halusivat muistella kaikkien suomalaisten vierailut saarella Arja Saijonmaasta alkaen.
Palasimme Andalusiaan. Otin yhteyttä New York Timesin toimittaja Julia E. Sweigiin, USA:n Kuuba-politiikan merkittävimpään asiantuntijaan, jolle Kuuban kommunistinen puolue oli avannut arkistonsa. Julia lähetti meille Malagaan silloin tuoreen kirjansa Inside The Cuban Revolution.
Fidel Castro -artikkelin käänsin suomeksi Encyclopedia Britannicasta tekijän, New Mexicon yliopiston sosiologian professorin Nelson Valdésin kanssa. Castron johtajuudesta kirjoitti Tampereen yliopiston dosentti Leena Kurki.
Ystävämme Heikki Poroila laati pyynnöstä sanaketjuhakemiston Laura Similän toimittamaan kirjaan. Lauran kanssa kirjoitin Hemingwayn elämästä Kuubassa. Toimitukseen korjauksineen ja käännöksineen kului yksi kuuma kesä. Samana syksynä Sammakko julkaisi kirjamme Cuba Libre! Fidel Castron ja Ernest Hemingwayn Kuuba.
Koti Havannassa
Ernestin ainoa pysyvät koti oli Finca Vigia Kuubassa yli 20 vuotta. Hemingway saapui Havannaan ensi kerran vuonna 1928. Hänen huoneensa Ambos Mundos -hotellin viidennessä kerroksessa (numero 511) on museoitu.
Palattuaan Espanjan sisällissodasta Hemingway kirjoitti Ambos Mundosissa romaaniaan Kenelle kellot soivat. Vuonna 1940 Hemingway osti silloisen vaimonsa Martha Gellhornin kanssa talon Havannan ulkopuolelta. Tästä Finca Vigíasta tuli Hemingwayn koti peräti 22 vuodeksi.
Hemingway vietti Kuubassa vuoden 1958 alkupuoliskon ja kommentoi vallankumousta Yhdysvalloista tammikuussa 1959:
"Havannan varuskunnan komentaja on poika, jonka tunsin San Francisco de Paulassa. Hän pelasi paikallisessa jalkapallojoukkueessa (edit. baseballjoukkueessa), jossa minä toimin syöttäjänä. Tunnen uuden USA:n lähettilään Philip Bonsalin, joka oli ennen ITT:n palveluksessa. Hän on hyvin järkevä ja pätevä mies, joka ajaa Yhdysvaltain etuja. Castro joutuu vastakkain suuren rahan kanssa."
Laskeutuessaan koneesta marraskuussa 1959 Havannan Rancho Boyerosin kentälle Hemingway kertoi lehtimiehille, että "vallankumous on parasta mitä Kuuballe on tapahtunut." Hän toivoi, että kuubalaiset pitäisivät häntä kuubalaisena eivätkä "jenkkinä": "I'm not a Yankee, you know."
Kirjailija kumartui suutelemaan Kuuban lippua ja lausui täydellisellä espanjan kielellä: "Vamos a ganar, nosotros cubanos, vamos a ganar." Tulemme voittamaan, me kuubalaiset tulemme voittamaan.
Kuuban lipun suutelemista ja kuubalaiseksi julistautumista FBI piti antiamerikkalaisena toimintana.
FBI:n valvonnassa
Vuoden 1960 alussa Hemingway kirjoitti ystävälleen kenraali Charles T. Lanhamille: "Uskon täysin Kuuban vallankumouksen historialliseen välttämättömyyteen. En sekaannu kuubalaiseen politiikkaan, mutta otan pitkän tähtäyksen näkökulman tähän vallankumoukseen. Nykytilanteessa kaikkea sanomaani voidaan tulkita väärin."
Kirjailijalla oli tästä kokemuksia. Hän ei kyennyt suhtautumaan välinpitämättömästi elävältä haudattuihin maatyöläisiin ja Batistan salaisen poliisin hirttämiin, puissa killuviin ruumisiin. Yhdysvaltalaisille reporttereille hän pyrki lieventämään kannanottojaan puoleen tai toiseen, sillä kuuluisa kirjailija sai jatkuvasti muutenkin lukea itsestään perättömiä tarinoita, joiden mukaan hän oli mm. kestinnyt diktaattori Batistaa. Sen sijaan hän kyllä keväällä 1960 tarjosi Finca Vigíassa lounaan juomineen Neuvostoliiton varapääministeri Anastas Mikojanille.
Hemingwaylle Kuuban vallankumous oli ennen muuta hänen ystäviensä kalastajien ja maatyöläisten voitto. Naapurustonsa pojanvintiöitä, kalastajia ja huvilansa työntekijöitä hän piti omana perheenään. Hänen omat kolmesta avioliitosta syntyneet lapsensa vierailivat saarella harvoin.
Vanhus ja meri sai Nobelin palkinnon vuonna 1954. Kun tieto tästä saapui Kuubaan, kokosi Hemingway Vinca Figían yksitoista kuubalaista työntekijää yhteen ja alkoi tarjoilla juomia. Kukaan ei poistunut talosta selvin päin, ja puutarhuri Publio Enríquez muistaa hädin tuskin löytäneensä ulko-ovelle.
Juhlallisuuksien keskellä kuubalainen tv-ryhmä kyseli palkinnonsaajan tunnelmia: "Ensinnäkin koen iloa, ja sitten hieman enemmän iloa ja taas lisää iloa. Olen todella onnellinen, että olen ensimmäinen kuubalainen kulkukoira - cubano sato - joka on tämän palkinnon voittanut."
Elämänsä lopulla Hemingway joi valtavia määriä ja kärsi depressiosta. Hän epäili olevansa FBI:n valvonnan alla ja oli oikeassa. Hänen puhelujaan kuunneltiin ja kirjeitään ajoittain avattiin. FBI oli alkanut kerätä Hemingwaysta tietoja jo Espanjan sisällissodan aikana, minkä jälkeen Edgar J. Hoover yritti seuraavien parinkymmenen vuoden ajan lavastaa Hemingwayn kommunistiksi.
Hemingway oli yrittänyt hankkia kannatusta Yhdysvalloissa Francoa vastaan taisteleville tasavaltalaisille, joiden tappion hän koki karvaana. Kirjailija vihasi natseja ja fasisteja, mutta kommunisti hän ei ollut.
Hemingwayn toimintaa Kuubassa FBI valvoi tarkasti, mutta Eleanor Rooseveltin tuttavuus takasi kotirauhan. Vieraista FBI piti listaa, ja jo Ava Gardnerin ja mafiayhteyksistään tunnetun Frank Sinatran käynti riitti herättämään epäilyjä.
Kun Kuuban hallitus pari vuotta Hemingwayn kuoleman jälkeen päätti julkaista kirjailijaa esittävän postimerkin, päätteli FBI tämän johtavan siihen, että USA:ssa suuri yleisö uskoisi kirjailijan olleen Castron "luottomies" ja "kanssamatkustaja."
FBI ei tutkinut Hemingwayn yhteyksiä niinkään kommunismin pelosta, vaan siksi, että kirjailija oli avoimesti lausunnoissaan ja toiminnallaan arvostellut suoraan liittovaltion poliisia.
Teksti: Juhani Similä
Kuva: John F. Kennedy Library (public domain)