Bidenin toimettomuus pahentaa Kuuban ruokakriisiä

Jos presidentti Biden haluaa tukea ihmisoikeuksia Kuubassa ja voimaannuttaa kuubalaisia, hän voi aloittaa ruokakriisin lieventämisestä lopettamalla Trumpin rahalähetyskiellon ja palauttamalla Yhdysvaltain asukkaiden matkustusoikeuden.

Sillä välin kun presidentti Joe Biden jahkailee, pitääkö vaalilupauksensa Donald Trumpin Kuuballe asettamien pakotteiden perumisesta, saaren asukkailla on nälkä. Kuuba tuo 70 prosenttia ruoastaan ​​ja maan saamat valuuttatulot ovat laskeneet johtuen Trumpin rahalähetyksiin kohdistuvista pakotteista ja COVID-19-pandemiasta, joka on lopettanut turismin. Elintarvikkeiden maailmanmarkkinahintojen nousu on pahentanut jo ennestään epävarmaa tilannetta, mikä on aiheuttanut vakavia puutteita ja humanitaarisen kriisin uhan.

Nälkä on ollut yksi ase Washingtonin Kuuban vastaisessa ​​arsenalissa siitä lähtien, kun Dwight D. Eisenhower istui Valkoisessa talossa. Tammikuussa 1960 hän ehdotti Kuuban saartamista väittäen: "Jos he ovat nälkäisiä, he heittävät Castron ulos."

Huhtikuussa 1960 Yhdysvaltojen välisistä asioista vastaava apulaisulkoministeri Lester D. Mallory ehdotti, että "Kuuban talouselämän heikentämiseksi olisi ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin keinoihin... nälän, epätoivon ja hallituksen kaatumisen saavuttamiseksi."

Presidentti John F. Kennedy asetti laajimman taloussaarron, jonka Yhdysvallat on koskaan asettanut millekään maalle, kieltäen sekä elintarvikkeiden että lääkkeiden myymisen Kuubaan. Tuon kauppasaarron ydin on pysynyt muuttumattomana siitä lähtien.

Maksimaalista painostusta

Vuosina 1975-1992 Kuuba pystyi ostamaan tuotteita yhdysvaltalaisten yritysten tytäryhtiöiltä, jotka sijaitsivat kolmansissa maissa. 90 % Kuuban vuosittain tekemistä 700 miljoonan dollarin ostoista oli ruokaa ja lääkkeitä. 

Presidentti George H.W. Bush allekirjoitti presidenttiehdokas Bill Clintonin tuella vuonna 1992 Kuuban demokratialain (Cuban Democracy Act), joka keskeytti kaupankäynnin juuri silloin, kun Kuuban talous romahti Neuvostoliiton avun menetyksen vuoksi. 

Myös silloin kuubalaisilla oli nälkä. "Elintarvikepula ja jakeluongelmat ovat aiheuttaneet aliravitsemusta ja sairauksia", CIA kertoi elokuussa 1993.

Trumpin hallinnon "maksimaalisen painostuksen" kampanja suunniteltiin tukkimaan Kuuban ulkomaanvaluutan lähteet lähteet rajoittamalla matkailua, rahalähetyksiä ja Kuuban lääketieteellisten palveluiden viennistä saamia tuloja. Ulkoministeri Mike Pompeo kertoi eurooppalaisille diplomaateille, että tavoitteena oli "näännyttää" Kuuba maan hallinnon kaatamiseksi. Toistaiseksi presidentti Biden on pitänyt kaikki nämä pakotteet ennallaan.

Vaikka Yhdysvallat ei enää kiellä elintarvikkeiden myyntiä Kuuballe, talouspakotteita kiristämällä Washington estää Kuubaa saamasta tarpeeksi rahaa elintarvikkeiden ostamiseksi. Pahentamalla ruokapulaa ja pakottamalla kuubalaiset seisomaan tuntikausia jonoissa pandemian keskellä Yhdysvaltain politiikka haittaa myös Kuuban kykyä hallita koronaviruksen leviämistä.

Riittävä ravitsemus on ihmisoikeus

Kansainvälinen yhteisö pitää ruoan käyttöä pakkokeinona kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vastaisena. Vuonna 2018 YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi yksimielisesti päätöslauselman 2417, joka tuomitsee ruoan tarkoituksellisen riistämisen "konfliktitilanteissa" uhkana kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle. Päätöslauselmassa 2417 keskitytään aseellisiin konflikteihin, mutta perusperiaatetta voidaan soveltaa yhtä hyvin niihin konflikteihin, joissa yksi maa estää toisen maan ruokaturvallisuuden ilman asevoiman käyttöä.

Kansainvälinen yhteisö on tehnyt selväksi, mitä mieltä se on Yhdysvaltain kauppasaarrosta. Vuodesta 1992 lähtien Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous on äänestänyt vuosittain ylivoimaisella ääntenenemmistöllä päätöslauselman puolesta, jossa Yhdysvaltoja kehotetaan poistamaan kauppasaarto sen "haitallisten vaikutusten vuoksi ... Kuuban kansalle". Vuonna 2019 päätöslauselman puolesta äänesti 187 maata, vastaan kolme ​​(Yhdysvallat, Israel ja Brasilia).

Bidenin hallinto ei ole vielä saattanut päätökseen Kuuban politiikan uudelleenarviointia, mutta virkamiehet eivät koskaan jätä sanomatta, että se keskittyy demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja "Kuuban kansan voimaannuttamiseen".

Kuuban itsenäisyyspäivänä ulkoministeri Anthony Blinken puhui suoraan kuubalaisille ja vakuutti heille: "Tunnistamme haasteet, joita monet teistä kohtaavat jokapäiväisessä elämässään" ja lupasi: "Tuemme perheiden ja työntekijöiden elämän parantamista. "

Hyviä ajatuksia, mutta niiden vilpittömyyttä vääristää se, ettei Bidenin hallinto ole tehnyt mitään muuttaakseen Trumpin aikaisia pakotteita, jotka vaikeuttavat Kuuban perheiden jokapäiväistä elämää. 

Riittävä ravitsemus on myös perusihmisoikeus, kuten presidentti Franklin D. Roosevelt vahvisti sisällyttämällä "vapauden puutteesta määrittelemiensä "neljän vapauden" joukkoon. Yhdysvaltojen allekirjoittaman ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25. artikla määrittelee riittävän ruoan ihmisoikeudeksi.

Ei syytä viivytellä

Jos presidentti Biden haluaa tukea ihmisoikeuksia Kuubassa ja voimaannuttaa kuubalaisia, hän voi aloittaa ruokakriisin lieventämisestä lopettamalla Trumpin rahalähetyskiellon ja palauttamalla Yhdysvaltain asukkaiden matkustusoikeuden. Rahalähetykset tuovat rahaa suoraan kuubalaisten perheiden taskuihin. Matkustusoikeuden palauttaminen auttaa Kuuban vaikeuksissa olevaa yksityistä sektoria elpymään koronapandemian jälkeen. 

Valuuttavirta antaa hallitukselle mahdollisuuden ostaa lisää ruokaa etenkin syrjäytyneille väestöryhmille - yksinhuoltajaäiteille, vanhuksille ja köyhille - joilla ei ole käytössään kovaa valuuttaa.

Viivyttelylle ei ole mitään syytä. Ei tarvita pitkää politiikan tarkistamisprosessia sen tunnustamiseksi, että Kuubassa on elintarvikekriisi ja se johtuu osittain Yhdysvaltain politiikasta. Sen lievittäminen on moraalinen velvollisuus. Lisäksi nämä ovat toimia, joita Biden lupasi presidentinvaalikampanjassaan. 

Jokainen päivä jonka hän käyttää viivyttelyyn, merkitsee kuubalaisille uutta päivää, jolloin heillä on nälkä.

Teksti: William M. LeoGrande

Common Dreams

William M. LeoGrande toimii professorina American University -yliopistossa Washingtonissa. Hän on kirjoittanut yhdessä Peter Kornbluhin kanssa kirjan Back Channel to Cuba: The Hidden History of Negotiations between Washington and Havana (University of North Carolina Press, 2015).