Afrokuubalainen uskonto muotoutui orjuuden ja plantaasitalouden kaudella

19.10.2020

Kuubalaisen afrikkalaispohjaisen santerían eli regla de ocha -uskonnon historia pohjaa Euroopan, Afrikan ja uuden mantereen kolmiyhteydelle.


Kapitalistisen maailmanjärjestelmän muotoutuminen loi Karibian alueesta kiinnekohdan espanjalaiseen pääomaan ja afrikkalaiseen orjatyövoimaan pohjaavalle tuotannolle.

Samoin Kuubassa kohtasivat useat erilaiset kansat, kulttuurit ja uskomukset. Yhtenäisen afrokuubalaisen uskonnon muovaaminen monista erilaisista elementeistä loi afrikkalaisille orjille ja Kuuban mustalle väestölle kulttuurisia merkityksiä ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Merkantilismista vapaakauppaan

Havannan kukistuminen Englannin laivaston edessä vuonna 1762 toimi lähtölaukauksena perusteelliselle taloudelliselle ja sosiaaliselle muutokselle. Lyhyen miehitysvallan seurauksena kruunun säätelemä merkantilistinen talouspolitiikka sai väistyä vapaan kaupankäynnin tieltä. Pääoman kasautumisen ja teknologian kehittymisen myötä tuotanto siirtyi laajalti massiiviseen plantaasitalouteen. Huomio kiinnittyi yhä enemmän sokerintuotantoon, jolle luotiin kasvavia markkinoita Länsi-Euroopan teollistuvilta alueilta.

Uudet tuotantomuodot vaativat kasvavassa määrin työvoimaa, joka alkuperäiskansojen häviämisen johdosta pyrittiin löytämään uusilta alueilta. Afrikkalaiset orjat nähtiin vastauksena työvoimatarpeelle, jolloin plantaasitalouden kehittyminen mahdollistui tiettyjen kansojen systemaattisella orjuuttamisella. Vaikka orjatyövoiman käyttö oli ollut tyypillistä jo Iberian niemimaalla ja valloituksen alkuajoista lähtien myös Kuubassa, se lisääntyi nyt huomattavasti. Kuuba oli kiinnittynyt osaksi laajoja taloudellisia verkostoja ja kapitalistisen maailmanjärjestelmän kehittymistä, joka pohjasi yhteyteen Afrikan, Euroopan ja uuden mantereen välillä.

Orjuuden väestötieteelliset piirteet

Arviot orjien lukumääristä vaihtelevat voimakkaasti eri lähdetietojen välillä. Alimmat arviot orjien lukumääristä ovat noin puolen miljoonan tienoilla, kun taas suurimmat arviot yltävät noin 1 300 000:een. Useimmiten kuitenkin arvioidaan, että orjien lukumäärä olisi ollut Kolumbuksen ajoista orjuuden kieltämiseen (1886) saakka noin 850 000 - 900 000.

Plantaasitalouden ohella orjatyövoimaa käytettiin myös muun maatalouden palveluksessa, minkä lisäksi orjat toimivat kaupungeissa ylä- ja keskiluokkaisten perheiden palvelusväkenä. Sen lisäksi 1800-luvulle tultaessa kaupungeissa eli kasvava vapaa värillinen väestö, joka toimi käsityöläisinä, kauppiaina, muusikkoina ja muissa ammateissa. Useimmat vapaat värilliset olivat seurausta espanjalaisten miesten ja mustien naisten välisistä suhteista, vaikkakin joukossa oli myös itsensä vapaaksi ostaneita orjia tai omistajiensa vapauttamia entisiä orjia.

Maantieteellisesti orjia tuotiin laajoilta alueilta Länsi- ja Etelä-Afrikasta etenkin nykyisten Nigerian ja Beninin alueilta ja toisaalta Kongosta ja eteläisemmästä Afrikasta. Juuri ennen orjakaupan kieltämistä kaupankäynti keskittyi massiivisella tavalla nykyisen Nigerian alueella eläneisiin joruba-kansoihin. Satojatuhansia joruboja tuotiin Kuubaan tietyiltä maantieteellisiltä alueilta, minkä seurauksena nämä väestöryhmät jakoivat samoja kieliä, uskomuksia ja tapoja. Joruba-orjien elinalue keskittyi Havannaan ja Matanzasiin maan länsiosassa, missä sijaitsivat suuret sokerintuotantotehtaat ja plantaasitilat.

Yhteisistä orisha-, ifá- ja esi-isäuskomuksista huolimatta jorubat kohtasivat Kuubassa uuden taloudellisen ja sosiaalisen kontekstin. Se johti afrikkalaisten uskomusten muokkaantumiseen paikallisiin olosuhteisiin vastaaviksi. Jorubojen uskomukset olivat Afrikan maaperällä pohjanneet kyläyhteisöjen maanomistuksen ja maan hedelmällisyyden tärkeyteen sekä näkemykseen kuolleiden esi-isien merkityksestä. Suhteet perheeseen, sukuun ja esi-isiin rikkoutuivat orjuuden vuoksi - elleivät ne olleet hajonneet jo Afrikan mantereella, hajotettiin ne kaupankäynnin hetkellä kuubalaisten kaupunkien satamissa ja orjahuutokaupoissa. Sen lisäksi pakkotyö ja kyvyttömyys maanomistukseen johtivat vieraantumiseen viljeltävästä maasta.

Katolisen kirkon pyhimyskultti muotoutui Kuubassa niiden pyhimysten ympärille, joilla oli yhtymäkohtia afrikkalaisten orishojen kanssa.
Katolisen kirkon pyhimyskultti muotoutui Kuubassa niiden pyhimysten ympärille, joilla oli yhtymäkohtia afrikkalaisten orishojen kanssa.

Uskonto valloituspolitiikassa

Uskonnolla oli tärkeä merkitys uuden mantereen valloituspolitiikassa. Miekan ja ristin politiikkaan kuului taloudellisen, sotilaallisen ja poliittisen vaikutusvallan kasvattaminen, joka legitimoitiin pyhän siunauksella. Afrikkalaisten uskomusten harjoittaminen oli tuomittavaa ja mustan väestön oletettiin nauttivan katolilaisuuden sivilisoivasta ja pelastavasta vaikutuksesta. Katolisen kirkon mielenkiinto kohdistui massakristillistämiseen, jolloin orjanomistajien tuli taata orjiensa kastaminen katoliseen uskoon, kun taas muut sakramentit jäivät vähemmälle huomiolle.

Päällisin puolin afrikkalaisperäisen väestön kääntyminen katolilaisuuteen tapahtui helposti. Se johtui osaltaan siitä, että katolisen kirkon Neitsyt Mariaan, apostoleihin ja pyhimyksiin liittyvät uskomukset vastasivat muodoiltaan afrikkalaisten monijumalaisia uskomuksia. Kyseisenä ajankohtana Euroopan kansojen keskuudessa vallitsevat kosmologiat olivat myös täynnä noitia, parantamista, ennustuksia ja erilaisia henkiä.

Katolisen kirkon pyhimyskultti muotoutui Kuubassa niiden pyhimysten ympärille, joilla oli yhtymäkohtia afrikkalaisten orishojen kanssa. Näin Santa Bárbara, Virgen de la Regla, Virgen de la Caridad del Cobre, San Lázaro ja Virgen de la Merced tulivat merkitsemään changóa, yemayáa, ochúnia, babalú ayéta ja obataláa. Vaikka synkretistinen prosessi oli väkipakolla tuotettu, yhteisiä tekijöitä katolisten pyhimysten ja afrikkalaisten jumaluuksien välillä saattoi löytyä myyteistä, luonteenpiirteistä tai erilaisista symboleista.

Yhteenkietoutumisesta huolimatta katolilaisen kirkon ja afrikkalaispohjaisten uskomusten välillä vallitsi jännite. Katolinen kirkko oli tiukasti kiinni vallankahvassa ja osaltaan legitimoi orjuuden ja afrikkalaisuuteen viittaavien elämäntapojen tukahduttamisen. Monissa tapauksissa kirkko ja kirkonmiehet itse toimivat sokeriplantaasien ja täten myös orjien omistajina. Legitimoimalla orjuuden ja määrittelemällä afrikkalaisperäisen väestön muita hierarkkisesti alempiarvoiseksi katolinen uskonto edisti etnisyyden mukaan tehtäviin eroihin pohjaavaa sosiaalista järjestelmää, jossa mustat miehet ja naiset asettuivat hierarkkisesti valkoisten miesten ja naisten alapuolelle.

Sukupuolisuhteet uskonnon muotoutumisessa

Orjuus muutti sukupuolten välisiin suhteisiin ja seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyviä säännöstöjä ja käytäntöjä. Miesten osuus etenkin orjista, mutta myös muista maahanmuuttajista, oli huomattavasti naisten osuutta suurempi. Vapaakaupan innoittamana köyhien maanviljelijämiesten muuttoliike Iberian niemimaalta Kuubaan kasvoi. Lisäksi maahanmuuttoa edistettiin sotilaallisten syiden vuoksi, sillä Espanja halusi turvata siirtomaavaltansa Englantia vastaan. Yksinäisten merimiesten ja sotilaiden läsnäolo sekä jyrkkä yhteiskuntahierarkia edistivät laajan vapaista mustista ja mulateista, mutta myös orjanaisista, koostuvan prostituutioilmiön syntymistä Havannaan.

Sokeriplantaaseilla miesten suhde naisiin oli 3/1. Suurimpana syynä tälle oli se, että potentiaalisen äitiytensä vuoksi naispuolinen orja ei ollut yhtä tuottava ja taloudellisesti kannattava kuin miespuolinen orja. Naisten hedelmällisyys oli heikon ravinnon ja terveydentilan vuoksi alhainen, minkä lisäksi abortit ja vastasyntyneiden lasten surmaaminen äitiensä tahoilta oli yleistä. Vasta 1800-luvulla alettiin kiinnittää huomiota orjaväestön luonnolliseen uusintamiseen ja avioliittojen mahdolliseen "moralisoivaan" vaikutukseen, jolloin naisorjien määrää pyrittiin lisäämään.

Katolinen kirkko määritteli tiukat kriteerit oikeanlaisille naisen ja miehen - mutta erityisesti naisen - malleille. Yläluokkaisten espanjalaisten naisten avioliittokäytännöt olivat tarkasti kontrolloituja, sillä yhteiskuntahierarkian ylläpitäminen pohjasi puhdasveristen perillisten synnyttämiseen. Värillinen nainen yhdistettiin sen sijaan kontrolloimattomaan seksuaalisuuteen, avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin ja häpeällisissä merkeissä syntyneeseen jälkikasvuun. Afrokuubalaisten jumaluuksien mytologiat heijastavat sosiaalisia oloja siten, että niissä korostuvat naisten elämää määrittävät ristiriitaisuudet äitiyden ja seksuaalisuuden välillä.

Hierarkkisiin sukupuolisuhteisiin kuului myös yhä nykyisinkin vallitseva stereotypia värillisen väestön liittämisestä fyysisiin toimintoihin, kuten ruumiilliseen työhön, tanssiin ja rytmiin. Tähän on aina liittynyt mustan väestön ja etenkin mustien naisten tekeminen objekteiksi, seksuaalisen vallan kohteiksi.

Feministisesti orientoituneet kolonialismin tutkijat ovat usein kiinnittäneet huomiota yliseksuaalistamisen ja rasismin välillä vallitsevaan yhteyteen. Tätä kuvaa hyvin Kuuban tunnetuimman antropologin Ortizin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä ilmaistut näkemykset sensuelleista ja prostituutioon taipuvaisista mulattinaisista valkoisten miesten ja mustien naisten välillä vallitsevan moraalittoman vapaan rakkauden tuloksina. Hänen mukaansa mustan "rodun" tuomat vaikutteet kuubalaiseen kulttuuriin kietoutuivat taikauskon ja fyysisen sensuellisuuden ympärille, mikä heijastaa afrokuubalaisen uskonnon rituaaleissa vallitsevaa ruumiillisuutta.

Jorubayhdistykset lähtölaukauksena regla de ochan muotoutumiselle

Vapaat mustat alkoivat järjestäytyä jo 1500-luvun loppupuolelta lähtien. Ammattiyhdistyksiin verrattavissa olevat veljeskunnat (cofradías) pystyivät toimimaan jonkin kirkollisen tahon valvonnan alaisena. Kukin veljeskunta omisti toimintansa jonkun katolisen pyhimyksen palvomiselle. Todellisuudessa katolinen pyhimys oli tietynlainen valepuku jollekin afrikkalaisista jumaluuksista, joita jäsenet muistivat rituaaleissaan.

Veljeskunnista muodostui vähitellen yhdistyksiä, joihin liittymisen edellytyksenä oli sen jäsenten kuuluminen samaan kansallisuuteen tai etniseen ryhmään (cabildos de nación). Täten samoihin uskomuksiin uskovat orjat ja vapaat mustat alkoivat kokoontua yhteen, minkä johdosta erilaiset afrokuubalaiset uskonnot alkoivat muotoutua katolilaisuuden ja jonkin afrikkalaisen uskomuksen pohjalta. Santerían eli regla de ochan yhtenäinen rakenne alkoi muotoutua 1800-luvun puolivälissä jorubojen ylläpitämien kuuluisien yhdistysten puitteissa. Regla de ochasta muotoutui tunnetuin afrikkalaispohjainen uskonto pitkälti siksi, että suurin osa Havannan ja Matanzasin mustista oli joruboja tai näiden jälkeläisiä.

Yhdistysten toimenkuvaan kuului suojeluspyhimyksen kunniaksi suoritettujen kirkollisten toimien harjoittaminen, mutta käytännössä niistä muodostui mustien väliseen keskinäiseen avunantoon keskittyviä tahoja ja taloudellisia toimijoita. Yhdistykset esittivät myös rituaalitanssejaan ja -musiikkiaan katolisina juhlapäivinä järjestetyissä karnevaalikulkueissa.

Kun yhdistykset vihdoin laillistettiin, oli toimenpiteen tarkoituksena tuoda yhdistykset kasvavan kirkollisvallan alle. Kukin yhdistys ohjattiin yhä tiukemmin sitä kaitsevan papin ja katolisen suojeluspyhimyksen alaisuuteen, minkä oli tarkoitus edistää katolisen kirkon oppien omaksumista ja afrikkalaisten uskomusten häviämistä. Valtaapitävien pelko yhdistyksiä kohtaan olikin oikeutettu, sillä ne toimivat vastarinnan keskuksina ja useiden kansannousujen johtoryhminä. Nykyisin regla de ochan harjoittajien näkemyksissä yhdistykset näyttäytyvät sankarimaisina orjakapinoinnin paikkoina, joissa uskonnonharjoittajien aktiivinen toiminta edesauttoi mustan väestön elinolojen paranemista ja regla de ochan kehittymistä omaksi yhtenäiseksi kuubalaiseksi uskonnokseen. "Pakanallisia" uskomuksia ei onnistuttu hävittämään, vaan niistä tuli olennainen osa - ellei jopa kantavin voima - kuubalaisessa kulttuurissa.

Teksti: Eija Ranta-Owusu
Julkaistu alun perin 2006