13. elokuuta 1926: Fidel Castro Ruz syntyy Manacan tilalla Biránissa (Mayarí) entisessä Orienten maakunnassa (nyk. Holguín).

Syyskuu 1930: Fidel aloittaa koulunkäynnin Biránissa.

Syyskuu 1932: Fidel lähetetään opettaja Eufrasia Feliun kehotuksesta Santiagoon kotioppilaaksi.

Maaliskuu 1934: Fidel Castro siirtyy Santiagon Colegio de La Sallen oppilaaksi.

Syyskuu 1939: Fidel Castro siirtyy Santiagossa jesuiittojen Colegio de Doloresin oppilaaksi.

8. maaliskuuta 1940: Kuuba lähettää solidaarisuusviestin Suomelle, johon NL on hyökännyt. Vuonna 2005 Castro pitää hyökkäystä yhtenä Stalinin suurimmista virheistä.

Syyskuu 1942: Fidel Castro siirtyy Havannaan jesuiittojen Escuela Preparatoria de Belénin oppilaaksi.

Kesäkuu 1945: Fidel Castro ylioppilaaksi.

4. syyskuuta 1945: Fidel Castro kirjoittautuu Havannan yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Yliopisto on poliittisten gangsterijoukkojen vallassa.

8. joulukuuta 1946: Ammuskelua Havannan yliopiston stadionilla; osallisena myös Fidel Castro. Castro on valittu Havannan yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan puheenjohtajaksi.

Elo-syyskuu 1947: Fidel Castro osallistuu rivimiehenä Cayo Confites -retkikuntaan, jonka tarkoituksena on kaataa Dominikaanisen tasavallan diktaattori Trujillo. Aseellinen operaatio on opetusministeri Alemánin rahoittama. Yritys epäonnistuu. Castro onnistuu pakenemaan uimalla. Yli 700 osallistujaa pidätetään, mutta vapautetaan parin päivän kuluttua.

22. helmikuuta 1948: Yliopisto-opiskelijoiden liiton (FEU) entinen johtaja Manolo Castro kuolee Havannassa luoteihin. Aikalaislehdistö syyttää alkuun teosta Fidel Castroa.

31. maaliskuuta 1948: Fidel Castro saapuu Kolumbian Bogotaan osallistuakseen kansainvälisen USA-vastaisen opiskelijakongressin valmisteluihin. Järjestelyjen taustalla on Argentiinan Juán Perón. Bogotazona tunnetuissa levottomuuksissa murhataan presidenttiehdokas Eliécer Gaitán.

6. kesäkuuta 1948: Yliopistopoliisia ammutaan. Lehdistö syyttää ilman todisteita Fidel Castroa.

12. lokakuuta 1948: Fidel Castro solmii Banesissa avioliiton Batistaa tukevan, vaikutusvaltaisen perheen tyttären Mirta Díaz-Balartin kanssa (avioero 1955). Häämatka New Yorkiin.

1. syyskuuta 1949: Fidel Castron ensimmäinen lapsi Fidel Félix Castro Díaz-Balart, "Fidelito" syntyy. 

Taistojen tiellä

Kesäkuu 1950: Fidel Castro valmistuu Havannan yliopistosta ja ryhtyy köyhien asianajajaksi.

10. maaliskuuta 1952: Fulgencio Batistan toinen vallankaappaus muutama viikko ennen vaaleja. Fidel Castro oli ortodoxo-puolueen parlamenttiehdokas.

10. kesäkuuta 1953: Raúl Castro liittyy kommunistipuolue PSP:n nuorisoliikkeeseen.

26. heinäkuuta 1953: Fidel Castro johtaa n. 120 nuoren kapinallisen epäonnistunutta hyökkäystä Santiagossa Moncadan kasarmille. Myös rinnakkaishyökkäys Bayamossa epäonnistuu. Veriset raportit kidutuksista ja kuolemista kulkeutuvat Havannan lehdistöön. Fidel Castro onnistuu pakenemaan vuoristoon, josta Santiagon galicialainen arkkipiispa Enrique Pérez Serantes onnistuu sotilaspartion vangitseman Castron pelastamaan ja luovuttaa viranomaisille.

5. elokuuta 1953: Yhdysvaltalainen kommunistilehti Daily Worker julkaisee kirjoituksen, jossa Kuuban kommunistipuolue PSP tuomitsee Castron toiminnan pikkuporvarillisena.

16. lokakuuta 1953: Fidel Castron erillisoikeudenkäynti suljettujen ovien takana. Castro puolustaa itseään myöhemmin kirjaksi toimitettavalla Historia on minut vapauttava – (La Historia me absolverá) puheellaan. Puhe sisältää Castron poliittisen ohjelman. Tuomitaan 15 vuodeksi vankeuteen.

6. kesäkuuta 1954: "Historia on minut vapauttava" alkaa kiertää maanalaisesti.

15. toukokuuta 1954: Batista armahtaa kongressin ehdotuksesta poliittiset vangit, myös Castron veljekset tovereineen.

20. toukokuuta 1955: Fidel Castro kokoontuu Havannan yliopistolla opiskelijajohtajien kanssa. Poliisi yrittää estää tapahtuman.

12. kesäkuuta 1955: Maanalaisen Heinäkuun 26. päivän liikkeen virallinen perustaminen Fidel Castron johdolla.

8. heinäkuuta 1955: Fidel Castro lähtee maanpakoon Méxicoon. Tapaa Che Guevaran. Ryhtyy elokuussa lähettämään Heinäkuun 26. päivän liikkeen manifesteja Kuubaan.

28. lokakuuta 1956: Fidel Castron isä Don Ángel Castro Argiz kuolee 81 vuoden ikäisenä.

25. marraskuuta 1956: Fidel ja Raúl Castro, Che Guevara ja 79 muuta lähtevät Granma-aluksella kohti Kuubaa meksikolaisesta Tuxpanin satamasta.

2. joulukuuta 1956: Granman miehistö rantautuu Cayuelosin alueelle Manzanillon lähelle Itä-Kuubaan.

5. joulukuuta 1956: Batistan armeija yllättää ja lyö Granma-miehistön täysin hajalle.

18. joulukuuta 1956: Fidel ja Raúl Castro sekä viisi muuta eloonjäänyttä kokoontuvat Cinco Palmasissa. Kaksi päivää myöhemmin joukkoon liittyvät Juan Almeida, Che Guevara, Ramiro Valdés ja kolme muuta.

17. tammikuuta 1957: 30-miehinen sissijoukko, johon on liittynyt paikallisia maalaisia, valtaa La Platan kasarmin.

17. helmikuuta 1957: New York Timesin toimittaja Herbert Matthews haastattelee Sierra Maestralla Fidel Castroa, jonka on väitetty kuolleen.

28. toukokuuta 1957: Sissijoukko valtaa El Uveron kasarmin. Che Guevaran mukaan kapina-armeija on tullut täysi-ikäiseksi. Muutama päivä myöhemmin Guevara ylennetään comandanteksi ja saa johdettavakseen oman, ensimmäisen alkuperäisestä joukosta erotetun sissikolonnan.

9. huhtikuuta 1958: Heinäkuun 26. päivän liikkeen ajama yleislakko epäonnistuu. Fidel Castro julistaa "totaalisen sodan" Batistalle. USA lopettaa virallisesti asemyynnin Batistalle.

25. toukokuuta 1958: Batistan armeija aloittaa suurhyökkäyksen, joka on lyöty 64 päivän intensiivisten taistelujen jälkeen.

Elokuun loppu 1958: Che Guevaran ja Camilo Cienfuegosin johtamat kaksi kolonnaa lähtevät etenemään Kuuban keskiosiin.

15. marraskuuta 1958: Fidel Castro lähtee Sierra Maestralta johtaakseen lopullista hyökkäystä Santiago de Cuban suunnalla.

30. marraskuuta 1958: Guisan taistelu avaa tien Santiagoon.

30.–31. marraskuuta 1958: Santa Clara Che Guevaran joukkojen käsiin. Batistan armeijan asekuljetukset katkaistaan.

1. tammikuuta 1959: Fulgencio Batista lähipiireineen pakenee aamuyöllä Kuubasta mukanaan valtiolta varastettu jättiomaisuus. Ei ehdi hävittää arkistoja. Kapinalliset ottavat vallan.

8. tammikuuta 1959: Fidel Castron joukot saapuvat kansan hurratessa Havannaan kierrettyään voittokulkueena pitkin saarta. Kuuluisa "kyyhkyspuhe".

16. helmikuuta 1959: Fidel Castro ottaa vastaan vallankumoushallituksen pääministerin tehtävät.

15.–27. huhtikuuta 1959: Fidel Castro vierailee USA:ssa lehtimiesyhdistyksen kutsusta. Asuu hotellissa New Yorkin Harlemissa, jossa käy keskusteluja Egyptin presidentin Gamal Abdel Nasserin, Intian pääministerin Jawaharlal Nehrun ja afroamerikkalaisen johtajan Malcolm X:n kanssa. 19. päivänä lyhyt tapaaminen varapresidentti Nixonin kanssa.

17. toukokuuta 1959: Kuuban ensimmäinen maatalousreformilaki julistetaan symbolisesti Sierra Maestralla.

28. lokakuuta 1959: Camilo Cienfuegosin lentokone katoaa meren yllä tämän palatessa Camagüeysta selvittämästä Huber Matosin vallankumouksenvastaista liikettä.

Lokakuun loppu 1959: Presidentti Eisenhower hyväksyy ulkoministeriön ja CIA:n ehdottoman ohjelman peiteoperaatioiden aloittamiseksi Kuubaa vastaan. Ohjelmaan kuuluvat ilma- ja laivastohyökkäykset ja Kuubassa toimivien vallankumouksenvastaisten ryhmien tukeminen ja suora avustaminen.

11. joulukuuta 1959: Presidentti Eisenhower hyväksyy CIA:n ehdottaman toimintasuunnitelman, jonka tarkoitus on Castron syökseminen vallasta vuoden kuluessa ja vallankumoushallituksen korvaaminen USA-myönteisellä juntalla. Ohjelma sisältää mm. maanalaisen radion avulla tehtävät hyökkäykset, Kuuban radion ja television häiritsemisen, USA-mielisten oppositioryhmien tukemisen, jotta nämä voisivat perustaa voimakeinoin kontrolloidun alueen Kuuban sisälle sekä Fidel Castron fyysisen eliminoinnin. 

Levoton vuosikymmen

Helmikuu 1960: NL:n varapääministeri Anastas Mikojan vierailee Kuubassa, myöntää 100 miljoonan dollarin lainan ja allekirjoittaa sokerin ostamista ja öljyn myyntiä koskevat sopimukset. Vierailee myös Ernest Hemingwayn luona Finca Vigíassa.

Helmi-maaliskuu 1960: Ranskalaiset filosofit Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir vierailevat Kuubassa. Tapaaminen Fidel Castron kanssa.

4. maaliskuuta 1960: Ranskalainen La Coubre-laiva aselasteineen räjähtää Havannan satamassa. 100 kuolonuhria (kuusi ranskalaista) ja yli 200 haavoittunutta.

8. toukokuuta 1960: Kuuba ja NL solmivat diplomaattisuhteet, jotka Batista oli katkaissut 1952.

23. toukokuuta 1960: Kuuba takavarikoi Texas Oil Companyn, Shellin ja Esson öljynjalostamot näiden kieltäydyttyä USA:n vaatimuksesta prosessoimasta neuvostoöljyä.

6. heinäkuuta 1960: Presidentti Eisenhower leikkaa Kuuban sokerikiintiötä.

6. elokuuta 1960: Fidel Castro ilmoittaa yhdysvaltalaisten öljynjalostamojen, sokeritehtaiden, sähkö- ja puhelinyhtiöiden kansallistamisesta.

2. syyskuuta 1960: Ensimmäinen Havannan julistus. Kuuba tuomitsee ihmisen hyväksikäytön toisen ihmisen taholta ja alikehittyneiden maiden hyväksikäytön imperialistisen finanssipääoman taholta.

9. syyskuuta 1960: Ainakin kahdeksan yritystä Fidel Castron murhaamiseksi selvinnyt.

26. syyskuuta 1960: Fidel Castron puhe YK:n yleiskokouksessa. Guinnesin ennätyskirjan mukaan pisin (4 t. 20 min.), jonka yksikään valtionpäämies on YK:ssa pitänyt.

28. syyskuuta 1960: Vallankumouksen puolustuskomiteat (CDR) luodaan.

Lokakuu 1960: Jean-Paul Sartren ja Simone de Beauvoirin toinen vierailu Kuubaan.

13. lokakuuta 1960: Laki 890 kansallistaa 150 sokeritehdasta, kosmetiikkatehtaat, olutpanimot, isot apteekit, tavaratalot, yksityiset rautatieyhtiöt ja alkoholitislaamot.

15. lokakuuta 1960: Kaupunkiuudistuslaki (La Ley de Reforma Urbana) kansallistaa kaupunkiomaisuuden, mikä vaikuttaa lukuisiin Kuuban kansalaisiin ja yhdysvaltalaisiin yrittäjiin. Asuntoja saa omistaa enää yhden.

19. lokakuuta 1960: USA kieltää joitain elintarvikkeita ja lääkkeitä lukuun ottamatta kaiken viennin Kuubaan. USA:n Kuuban-lähettiläs Philip Bonsal vedetään neuvotteluihin. Bonsal ei palaa Kuubaan.

Marraskuu 1960: Operaatio Peter Pan alkaa. Kyseessä on läntisen pallonpuoliskon suurin, CIA:n julmaan huhukampanjaan perustuva alaikäisten lasten siirto-operaatio, jonka aikana yli 14 000 kuubalaislasta lennätetään ilman vanhempiaan USA:han. Suunnitelman takana on vallankumousta vastustavia ryhmiä, yksityishenkilöitä, Kuuban ja USA:n katolinen kirkko, muita kirkkokuntia, CIA ja USA:n hallitus.

16.joulukuuta 1960: Presidentti Eisenhower lopettaa kuubalaisen sokerin maahantuonnin.

3. tammikuuta 1961: USA katkaisee diplomaattisuhteet ja sulkee Havannan-suurlähetystön.

1. tammikuuta 1961: Opetuksen vuosi. Kuuban lukutaitokampanja alkaa.

13. maaliskuuta 1961: Presidentti John F. Kennedy ehdottaa Latinalaisen Amerikan maille Edistyksen liittoa (La Alianza para el Progreso) vaihtoehtona Kuuban vallankumoukselle.

Maaliskuu 1961: Attentaatit Kuubaa vastaan moninkertaistuvat.

13. huhtikuuta 1961: El Encanto-tavaratalo Havannassa tuhoutuu sabotaasin seurauksena.

15. huhtikuuta 1961: San Antonio de Bañosin, Columbian ja Santiagon lentokenttiä pommitetaan. Kuubalaisin tunnuksin naamioidut pommikoneet ovat lähtöisin CIA:n Keski-Amerikan leireiltä; lentäjät kuubalaisia ja yhdysvaltalaisia palkkasotilaita.

16. huhtikuuta 1961: Fidel Castro julistaa, että vallankumous on luonteeltaan sosialistinen.

16. huhtikuuta 1961: 1297 CIA:n kouluttamaa ja tukemaa kuubalaista nousee maihin Playa Girónissa Sikojenlahdella. Yritys epäonnistuu ja on ohi alle kolmessa vuorokaudessa.

1. toukokuuta 1961: Fidel Castro julistaa, että Kuuba on sosialistinen tasavalta.

28. toukokuuta 1961: Attentaatti elokuvateatteriin Pinar del Ríossa lastennäytöksen aikana.

30. kesäkuuta 1961: Fidel Castro pitää "puheen intellektuelleille": Sallittua on "vallankumouksen sisällä kaikki, vallankumousta vastaan ei mikään".

Heinäkuu 1961: Heinäkuun 26. päivän liikkeestä, Blas Rocan johtamasta kommunistipuolueesta (Partido Socialista Popular, PSP) ja Faure Chomonin johtamasta Vallankumouksellisesta opiskelijadirektoraatista (Directorio Estudiantil Revolucionario "Movimiento 13 de Marzo") muodostetaan Integroidut vallankumoukselliset järjestöt eli ORI (Organizaciones Revolucionarias Integradas).

22. joulukuuta 1961: Kansallisen lukutaitokampanjan käynnistys. "Kuuba: lukutaidottomuudesta vapaa alue."

22. tammikuuta 1962: Kuuba erotetaan Yhdysvaltojen vaatimuksesta Amerikan valtioiden järjestöstä (engl. OAS/esp. OEA).

3. helmikuuta 1962: Presidentti Kennedy määrää Kuuban täydelliseen kauppa-, talous- ja finanssisaartoon.

4. helmikuuta 1962: Toinen Havannan julistus: "Jokaisen vallankumouksellisen velvollisuus on tehdä vallankumousta."

7. helmikuuta 1962: Yhdysvallat kieltää kaiken tuonnin Kuubasta.

12. maaliskuuta 1962: Laki nro 1015 aloittaa elintarvikesäännöstelyn. Libretan käyttö alkaa.

13. maaliskuuta 1962: Fidel Castro syyttää julkisesti ORI-järjestöjen johtoa "lahkolaisuudesta". Aníbal Escalante syrjäytetään.

14. maaliskuuta 1962: Kennedyn hallinto hyväksyy salaisen suunnitelman, jonka "päämäärä on auttaa Kuuba kaatamaan kommunistihallinto". "Likaisen sodan" ohjelma saa nimen Operaatio Mongoose.

26. maaliskuuta 1962: ORI-järjestöt saavat nimen Kuuban sosialistisen vallankumouksen yhtenäispuolue (Partido Unido de la Revolución Socialista Cubana/PURSC).

5. heinäkuuta 1962: Algerian itsenäisyyssota päättyy ja maa julistautuu itsenäiseksi.

22. lokakuuta 1962: Presidentti Kennedy määrää Kuuban merisaartoon tarkoituksenaan pakottaa NL vetämään ydinkärkiohjukset Kuubasta. Moskova myöntyy nopeasti, Yhdysvallat lupautuu vetämään ydinkärjet Turkista ja Kennedy lupaa yksityisesti, ettei USA hyökkää Kuubaan. Kiina moittii NL:a vetäytymisestä ja Mao luokittelee yhdysvaltalaisen imperialismin "paperitiikeriksi".

23. joulukuuta 1962: Yhdysvaltalainen kauppa-alus saapuu Havannan satamaan lastinaan osa Kuuban pyytämiä tarvikkeita korvauksena Sikojenlahden maihinnousun aiheuttamista aineellisista ja inhimillisistä vahingoista. Kuubassa tuomitut ja vangitut maihinnousijat palautetaan USA:han.

27. huhtikuuta-3. kesäkuuta 1963: Fidel Castron ensimmäinen vierailu Neuvostoliittoon.

6. elokuuta 1963: Fidel Castron äiti, doña Lina Ruz Gonzales (s. 1906) kuolee.

Lokakuu 1963: Kuuban ensimmäinen sotilaallinen interventio Afrikassa. Presidentti Ahmed Ben Bellan pyynnöstä Fidel Castro lähettää Algeriaan 22 tankkia ja satoja sotilaita Efigenio Ameijerasin komentamana auttamaan Algeriaa Marokon kuninkaan Hassan II:n hyökkäystä vastaan.

4. lokakuuta 1963: Hurrikaani Flora hävittää saarta. Fidel Castron mukaan vallankumous on luonnonvoimia vahvempi.

14. lokakuuta 1964: Nikita Hrustsov syrjäytetään. Leonid Brezhnev valitaan NL:n kommunistisen puolueen  pääsihteeriksi.

22.–27. helmikuuta 1965: Afro-aasialainen konferenssi Algerissa. Che Guevara pitää puheen.

Huhtikuu 1965: Che Guevara hyvästelee Kuuban ja matkustaa salaa Kongoon organisoimaan sissiliikettä.

28. huhtikuuta 1965: USA:n joukot nousevat maihin Domikaanisessa tasavallassa ja kaatavat uudistusmielisen presidentin Juan Boschin, joka oli laillistanut kommunistipuolueen. Lyndon B. Johnson ilmoittaa, ettei USA tule sietämään Karibialla toista Kuubaa.

Lokakuu 1965: Ensimmäinen maastamuuttokriisi. Camariocan sataman kautta tuhannet kuubalaiset lähtevät Yhdysvaltoihin.

3. lokakuuta 1965: Kuuban Kommunistinen puolue (Partido Comunista de Cuba/PCC) syntyy. Politbyroon pääsihteeriksi valitaan Fidel Castro.

Tammikuu 1966: Noin 70 Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan vapautusliikkeen kokoontuminen Havannassa.

2. marraskuuta 1966: Yhdysvaltain kongressi (pres. Johnson) hyväksyy vain ja ainoastaan kuubalaisia koskevan maahanmuuttolain (The Cuban Adjustment Act/La Ley de Ajuste Cubano).

9. lokakuuta 1967: CIA:n Félix Rodríguezin jäljittämä Che Guevara murhataan Boliviassa.

Tammikuu 1968: Oikeudenkäynti Aníbal Escalanten johtaman "neuvostomielisen mikrojaoston" 35 jäsentä vastaan.

Maaliskuu 1968: Kuuban hallitus lakkauttaa yksityisyritykset lukuun ottamatta pieniä maatiloja, jotka ovat aina pysyneet yksityisinä.

21. elokuuta 1968: Varsovan liiton joukot miehittävät Moskovan vaatimuksesta Tsekkoslovakian tukahduttaakseen ns. Prahan kevään. Kiina tuomitsee miehityksen. Puheessaan 23. elokuuta Fidel Castro asettuu tietyin varauksin miehityksen kannalle. Kuuba ei kuulu Varsovan liittoon.

Maailmanpolitiikan näyttämöllä

18. toukokuuta 1970: Tavoite 10 miljoonan tonnin sokerisadosta epäonnistuu.

4. joulukuuta 1971: Fidel Castron vierailu Salvador Allenden (Unidad Popular) hallitsemaan Chileen.

Heinäkuu 1972: Kuuba liittyy sosialistimaiden talousjärjestöön.

5.-10. syyskuuta 1973: Fidel Castro osallistuu Sitoutumattomien maiden IV kokoukseen Algerissa.

11. syyskuuta 1973: Augusto Pinochetin johtama sotilasvallankaappaus Chilessä

Marraskuu 1974: Kuubalaiset ja yhdysvaltalaiset aloittavat keskustelut muuttokriisien ratkaisemiseksi.

25. kesäkuuta 1975: Angola itsenäistyy Portugalin neilikkavallankumouksen seurauksena.

11. marraskuuta 1975: Operaatio Carlota alkaa. Kuuba perustaa ilmasillan ja lähettää Angolaan tuhansia vapaaehtoisia, jotka onnistuvat pysäyttämään USA:n tukemien Etelä-Afrikan joukkojen etenemisen Luandassa.

15. helmikuuta 1976: Sosialistisen Kuuban ensimmäinen perustuslaki hyväksytään kansanäänestyksellä.

16. lokakuuta 1976: Kuubalainen siviilikone tuhoutuu lennon aikana pommi-iskussa. Kaikki 76 matkustajaa kuolevat. Iskun takana ovat amerikankuubalaiset CIA:n kouluttamat, lukuisiin terroritekoihin syyllistyneet Luis Posada Carriles ja Orlando Bosch.

2. joulukuuta 1976: Fidel Castro valitaan Kuuban presidentiksi, pääministerin toimi lakkautetaan. Kansalliskokouksen (Asamblea Nacional, parlamentti) ensimmäinen istunto.

1. syyskuuta 1977: Presidentti Jimmy Carterin keskinäistä liennytystä hakevalla kaudella Kuuba ja USA avaavat diplomaattiset edunvalvontatoimistot Havannassa ja Washingtonissa.

Maaliskuu 1978: Kuubalaisjoukkojen osallistuminen auttaa Etiopiaa voittamaan Ogadenin taistelun Somaliaa vastaan.

28. heinäkuuta 1978: Havannassa avataan XI Nuorison ja opiskelijoiden maailmanfestivaali.

13. syyskuuta 1978: Fidel Castro osallistuu Addis Abebassa Etiopian Mengistu Haile Mariamin kanssa sotilaalliseen voitonparaatiin.

19. kesäkuuta 1979: Daniel Ortegan johtama sandinistivallankumous voittaa Nicaraguassa.

3.-9. syyskuuta 1979: Sitoutumattomien maiden VI kokous Havannassa. Fidel Castron ja Jugoslavian presidentin Titon kesken kiivas riita.

Muutosten vuodet

Huhtikuu 1980: Toinen muuttokriisi. Fidel Castro ilmoittaa, että kaikki halukkaat voivat lähteä Kuubasta Marielin sataman kautta. Joulukuun loppuun mennessä 125 000 kuubalaista on lähtenyt saarelta pääasiassa USA:han. Pieni osa "marielitoista" on vankiloista vapautettuja rikollisia. 

18. heinäkuuta 1980: Fidel Castro osallistuu Managuassa Nicaraguassa sandinistien voiton vuosijuhlaan ja lupaa apua Yhdysvaltojen aloittamaa Contra-sotaa vastaan.

11. syyskuuta 1980: Terroristiryhmä Omega 7 murhaa New Yorkissa kuubalaisdiplomaatin.

18. lokakuuta 1982: Pommi-iskuista tuomittu entinen Batistan poliisi Armando Valladares vapautuu vankilasta 22 vuoden jälkeen. Valladaresin ulkomaille välittämät tiedot terveydentilastaan osoittautuvat valheeksi.

25. lokakuuta 1983: Yhdysvallat (Ronald Reagan) hyökkää kansainvälisestä vastarinnasta huolimatta Grenadaan Maurice Bishopin murhan jälkeen. 600 kuubalaista lentokentänrakentajaa vangitaan ja lähetetään Kuubaan.

16. helmikuuta 1984: Fidel Castron ensimmäinen pikavierailu Espanjaan paluumatkalla Moskovasta. Lyhyt tapaaminen pääministeri Felipe Gonzálezin kanssa.

Joulukuu 1984: Ensimmäinen Kuuban ja USA:n välinen maahanmuuttosopimus allekirjoitetaan.

11. maaliskuuta 1985: NL:n johtoon Mihail Gorbatsov, joka kyseenalaistaa maan poliittisen ja taloudellisen toimivuuden. Glasnost (läpinäkyvyys) ja perestroika (uudelleenrakennus) alkavat.

3. elokuuta 1985: Taistelu köyhien maiden ulkomaanvelasta. Fidel Castro kysyy, pitäisikö riistettyjen maksaa riistäjien velat.

Helmikuu 1986: Fidel Castro vierailee Moskovassa. Lämmin tapaaminen Gorbatsovin kanssa.

19. huhtikuuta 1986: "La rectificación" (oikaisu) alkaa. Fidel Castro aavistaa, mitä perestroika NL:ssa tulee aiheuttamaan, ja tuomitsee Kuuban PCC:n moraaliset virheet "ekonomismin", byrokratian, egoismin ja korruption.

25. huhtikuuta 1986: Tsernobylin ydinvoimala räjähtää. Kuuba ottaa hoitaakseen yli 13 000 onnettomuuden vuoksi sairastunutta lasta. 20 vuotta myöhemmin keväällä 2006 Gorbatsov kirjoittaa, että NL:n hajoaminen alkoi Tsernobylin räjähtämisestä.

Marraskuu 1986: Espanjan pääministerin Felipe Gonzálezin virallinen vierailu Kuubaan.

26. heinäkuuta 1988: Fidel Castro torjuu Gorbatsovin perestroikan "vaarallisena" ja "sosialismin periaatteiden vastaisena".

2. helmikuuta 1989: Fidel Castro osallistuu Caracasissa presidentti Carlos Andrés Pérezin virkaanastujaisiin.

3. huhtikuuta 1989: Mihail Gorbatsov vierailee Kuubassa.

Kesäkuu 1989: Gorbatsov vierailee Pekingissä ja tapaa Deng Xiaopingin. NL:n ja Kiinan riita päättyy. "Pekingin kevät " alkaa, seurauksena Tiananmenin verilöyly.

14. kesäkuuta 1989: Kenraali Arnaldo Ochoan, Tony de la Guardian ja muiden korkea-arvoisten asevoimien ja turvallisuuspalvelun päälliköiden oikeudenkäynti alkaa. Ochoa, Tony de la Guardia ja kaksi muuta tuomitaan kuolemaan huumerikoksista ja teloitetaan 13. heinäkuuta.

26. heinäkuuta 1989: Fidel Castro vakuuttaa, että vaikka NL katoaisi, Kuuban vallankumous jatkuu.

9. marraskuuta 1989: Berliinin muuri katuu. Itä-Euroopan kommunistihallitukset kaatuvat toinen toisensa jälkeen.

Eloonjäämistaistelu

25. toukokuuta 1991: Viimeiset kuubalaisjoukot palaavat Angolasta. Sodassa kuoli noin 2000 ja haavoittui lähes 10 000 kuubalaista. Ilman Kuuban väliintuloa Luandan hallitus ei olisi kyennyt pysymään vallassa.

11. syyskuuta 1991: Mihail Gorbatsov ilmoittaa 7000 neuvostosotilaan pois vetämisestä Kuubasta.

Joulukuu 1991: Neuvostoliitto hajoaa. Kaikki Kuuballe annettu apu ja kauppa Kuuban kanssa loppuu. Kuuban taloudellinen tuotanto romahtaa 35 prosenttia kolmena perättäisenä vuotena.

1. tammikuuta 1992: Erityiskauden (periodo especial) Vuosi yksi (Año Uno).

Kesäkuu 1992: Fidel Castro osallistuu Río de Janeirossa Cumbre de la Tierra -kokoukseen.

Heinäkuu 1992: Fidel Castro osallistuu Madridissa II Iberoamerikkalaiseen huippukokoukseen. Vierailee Galiciassa autonomian presidentin Manuel Fragan kutsusta ja käy isänsä synnyinkylässä Láncarassa, jossa asuu edelleen Castron perheen sukulaisia.

Lokakuu 1992: Yhdysvaltojen kongressi (George Bush Sr.) hyväksyy Torricelli Actin, joka kiristää Kuuban saartoa. Kuuban arvioidaan romahtavan muutamassa kuukaudessa.

20. joulukuuta 1992: Kuuban ensimmäiset suorat kunnallisvaalit. Kommunistinen puolue sinänsä ei aseta ehdokaslistaa. Yhdysvaltalaiset radioasemat kehottavat vaaliboikottiin.

24. helmikuuta 1993: Ensimmäiset suorat parlamenttivaalit lakiasäätävän Asamblea Nacional de Cuban 601 edustajan valitsemiseksi. Boikotointikehotuksia.

27. heinäkuuta 1993: Kuubassa autorisoidaan maataloustorit (mercados campesinos) ja omaan laskuun työskentely (cuentapropistas). Viljelijät voivat myydä osan tuotteistaan vapailla markkinoilla. Dollarin käyttö ja ulkomailta lähetettävän valuutan vastaanotto sallitaan. Turismia ryhdytään kehittämään ja syyskuusta lähtien pienimuotoinen perheyrittäjyys sallitaan.

22. marraskuuta 1993: Kiinan päämies Jiang Zemin vierailee Kuubassa.

Toukokuu 1994: Fidel Castro osallistuu Etelä-Afrikassa Nelson Mandelan virkaanastujaisiin.

13. heinäkuuta 1994: Kaapatun hinaajan uppoaminen aiheuttaa noin 30 laittoman maastamuuttajan kuoleman.

5. elokuuta 1994: Mellakointia Havannan keskustassa. Fidel Castro osallistuu henkilökohtaisesti tilanteen rauhoittamiseen.

11. elokuuta 1994: Kolmas maastamuuttokriisi. Fidel Castro ilmoittaa, että halukkaat voivat lähteä maasta esteittä. Tuhannet "balserot" lähtevät ylittämään Floridansalmea päästäkseen USA:han.

9. syyskuuta 1994: Uusi maahanmuuttosopimus (Bill Clinton) allekirjoitetaan New Yorkissa. Yhdysvallat lupaa myöntää 20 000 viisumia vuosittain. Merellä kiinni otetut laittomat maahanmuuttajat palautetaan Kuubaan hakemaan viisumia. Syntyy erittäin kiistelty ja epäinhimillinen ns. wet foot/dry foot -menettely: jokainen kuubalainen, joka onnistuu koskettamaan USA:n maaperää, otetaan vastaan ja muut palautetaan. Ammattimainen ihmiskuljetus lisääntyy.

1. lokakuuta 1994: Elintarvikepulan ratkaisemiseksi luodaan yksityiset maataloustorit.

14. joulukuuta 1994: Fidel Castro vastaanottaa Havannan lentokentällä valtiomiesjuhlallisuuksin everstiluutnantti Hugo Chávezin, joka on kahdeksan kuukautta aiemmin vapautunut vankilasta osallistuttuaan 1992 vallankaappausyritykseen Carlos Andrés Péreziä vastaan.

24. helmikuuta 1996: Kuubalaishävittäjät ampuvat alas kaksi Hermanos al Rescate -järjestön pienkonetta. Järjestöllä on takanaan useita Kuuban ilmatilanloukkauksia, joista mm. suoraan Havannaan suunnattu operaatio esitettiin Miamissa televisiossa. Alasammutut koneet eivät ilmeisesti ehtineet loukata Kuuban ilmatilaa. Ainoa Miamiin palannut, järjestön johtajan José Basulton ohjastama kone sen sijaan loukkasi. Toukokuussa 2006 Basulto kertoo miamilaisella tv-kanavalla julkisesti tulittaneensa havannalaista hotellia jo 1962.

5. maaliskuuta 1996: USA:n kongressi äänestää Helms-Burton-laista, joka kiristää Kuuban kauppa- talous- ja finanssisaarron äärimmilleen ja ulottaa sanktiot kaikkiin Kuubaan investoiviin tai Kuuban kanssa kauppaa käyviin kolmansien maiden yrityksiin.

12. maaliskuuta 1996: Helms-Burton-laki astuu voimaan ja asettaa sanktiot ulkomaisille yrityksille, jotka käyttävät yhdysvaltojen kansalaisilta takavarikoitua omaisuutta. Ulkoministeriö on varoittanut kansainvälisistä seurauksista.

Huhtikuu-syyskuu 1997: Attentaattien ja pommi-iskujen sarja Havannan ja Varaderon hotelleihin: Meliá Cohiba, Capri, Nacional, Sol Palmeras, Tritón, Chateau-Miramar ja Copacabana, jossa kuolee nuori italialaisturisti Fabio Di Celmo.

10. syyskuuta 1977: Havannassa pidätetään El Salvadorin kansalainen Raúl Cruz León, joka tunnustaa tehneensä iskut ja joista amerikankuubalaiset ovat luvanneet hänelle 4500 dollaria per isku. Bodeguita del Medion pommi-iskuun Cruz León ei kyennyt. Cruz León sisältyy toisinajattelija Elizardo Sánchezin puolivuosittain joulu- ja kesäkuussa julkaiseman n. 300 poliittisen vangin listalle.

21.–25. tammikuuta 1998: Paavi Johannes Paavali II vierailee Kuubassa.

6. toukokuuta 1998: Gabriel García Márquez ojentaa presidentti Clintonille Fidel Castron viestin, jossa informoidaan amerikankuubalaisten aktivistien kuubalaisia kohteita ja lentokoneita vastaan suunnittelemista terrori-iskuista.

12.–13. heinäkuuta 1998: New York Times julkaisee Ann Louise Bardachin kirjoittaman Luis Posada Carrilesin haastatteluihin (15.–18.1998 Aruba) perustuvan artikkelisarjan, jossa Posada tunnustaa organisoineensa vuoden 1997 attentaattisarjan ja että sen rahoitti Kuubalaisamerikkalaisen kansallissäätiön (Cuban American National Foundation CANF) johtaja Jorge Mas Canosa. Posada kertoo myös maksaneensa Cruz Leónille pommien asettamisesta.

Elokuu 1998: FBI:n tutkimusten tuloksena CANF:in johtokunnan jäsentä José Antonio Llamasia ja useita muita henkilöitä syytetään salaliitosta Fidel Castron murhaamiseksi "Yhdysvaltojen ulkopuolella". Rannikkovartioston Puerto Ricon lähellä 27. lokakuuta 1997 pysäyttämä Llamasin omistama La Esperanza-alus aseistettuine miehistöineen oli lähtenyt Miamin Coral Gablesista toisen CANF-virkailijan yksityislaiturista. Yksi kivääreistä oli jäljitetty heti CANF-johtaja Francisco "Pepé" Hernándezin rekisteröimäksi, toinen neljännen CANF:ilaisen nimiin. Syytteissä ei mainittu CANF:ia, mutta säätiö otti ne sitä vastaan suunnattuna hyökkäyksenä ja kiisti syytteet poliittisena noitavainona. Poliittisen painostuksen ja juonittelun seurauksena oikeudenkäynti lakiasiantuntijoille käsittämättömistä syistä kuivui kokoon. Kesäkuussa 2006 Llamas myönsi tiedot oikeiksi.

6. joulukuuta 1998: Hugo Chávez valitaan 56 prosentin enemmistöllä Venezuelan presidentiksi.

17. tammikuuta 1999: Hugo Chávezin ensimmäinen valtiovierailu Kuubaan.

14.–16. marraskuuta 1999: Espanjan kuningas Juan Carlos I vierailee IX Iberoamerikkalaisen kokouksen yhteydessä Kuubassa. Yksikään Espanjan kuningas ei tätä aiemmin ole Kuubassa vieraillut. Espanjan hallituksen delegaatiota johtaa 1996 valtaan noussut Partido Popular -oikeistopuolueen José María Aznar, joka on saanut vaaliapua CANF:ilta.

25. marraskuuta 1999: Viisivuotias Elián González pelastetaan Floridan rannikolla. Eliánin äiti ja kymmenen muuta on hukkunut merimatkan aikana. Vain kaksi muuta kuubalaista pelastuu.

30. marraskuuta-3. joulukuuta 1999: Maailman kauppajärjestön WTO:n kokous Seattlessa USA:ssa jättimielenosoitusten säestämänä. Uusliberaalisen globalisaation vastainen liike syntyy

Uudelle vuosituhannelle

28. kesäkuuta 2000: Elián palautetaan Kuubaan miaminkuubalaisten äärimmäisten vastatoimien epäonnistuttua. Havannan Malecónilla miljoona ihmistä juhlii Eliánin paluuta.

Syyskuu 2000: Fidel Castro osallistuu YK:n Millenium-kokoukseen. Huomiota herättävä kohtaaminen Bill Clintonin kanssa. Valtionpäämiehet kättelevät ja vaihtavat muutaman sanan. Tämä on ensimmäinen kerta, kun USA:n presidentti puhuu suoraan Fidel Castrolle.

26.–30. lokakuuta 2000: Fidel Castro saa sankarin vastaanoton ensimmäisellä valtiovierailullaan Venezuelaan sitten vuoden 1959.

30. lokakuuta 2000: Kuuba ja Venezuela solmivat sopimuksen, jonka mukaan Venezuela toimittaa Kuubaan päivittäin 53 000 barrelia öljyä edulliseen hintaan. Kuuba päivittäinen öljynkulutus on 150 000 barrelia, joista se itse tuottaa vain 75 000. Kuuban vastine: geneeriset lääkkeet, rokotetuotantokeskuksen rakentaminen. Barrio Adentro -projekti pyrkii takaamaan terveydenhuollon vähävaraisille venezuelalaisille. Tuhannet kuubalaisasiantuntijat ja -opettajat osallistuvat lukutaitoprojekteihin. Lisäksi Venezuelassa on tuhansia kuubalaisia urheiluvalmentajia ja turismikouluttajia.

Marraskuu 2000: Kuuban tiedustelupalvelu paljastaa Luis Posada Carrilesin ja kumppanien aikeet murhata Fidel Castro X Iberoamerikkalaisen kokouksen aikana Panamassa.

13.–17. joulukuuta 2000: Venäjän presidentti Vladimir Putin vierailee Kuubassa.

23. heinäkuuta 2001: Fidel Castro menettää hetkeksi tajunnan kolmituntisen suoran tv-lähetyksen aikana. Antaa selvityksen kahdeksan tunnin kuluttua. Huhumylly lähtee liikkeelle.

11.–13. elokuuta 2001: Fidel Castro viettää 75-vuotipäiviään Venezuelassa.

11. syyskuuta 2001: Terroristihyökkäykset World Trade Centerin kaksoistorneja ja Pentagonia vastaan. Fidel Castro ilmaisee osanottonsa ja tarjoaa logistisena apuna Kuuban lentokentät yhdysvaltalaisten käyttöön.

7. tammikuuta 2002: Washington kertoo Kuuballe aikeensa luoda Guantánamoon pidätyskeskus Afganistanissa otetuille vangeille.

11. huhtikuuta 2002: Demokraattisesti valittu Hugo Chávez yritetään syöstä vallasta. Fidel Castro seuraa tapahtumia tarkkaan ja ilmoittaa Kuuban televisiossa, ettei Chávez ole luopunut vallasta, kuten Venezuelan media oli kertonut. Kaappaus epäonnistuu, ja Hugo Chávez palaa valtaan. Kaappausyrityksellä oli ollut USA:n ja Espanjan tuki. EU:n Saharov-palkinnon saanut Varela-projektin johtaja Osvaldo Payá julkaisee onnittelukirjeen kaappaajille.

6. toukokuuta 2002: George W. Bush syyttää Kuubaa biologisten aseiden valmistamisen suunnittelusta.

12.–17. toukokuuta 2002: USA:n ex-presidentti Carter vierailee Kuubassa, tapaa toisinajattelijoita ja esiintyy suorissa tv-lähetyksissä. Pyytää USA:n saartotoimien lopettamista.

21. toukokuuta 2002: Presidentti Bushin mukaan Kuuba kuuluu "terrorismia edistävien valtioiden" listalle.

10. syyskuuta 2002: USA:n edunvalvontatoimiston uusi johtaja James Cason saapuu Havannaan.

Maalis-huhtikuu 2003: 75 toisinajattelijaa pidätetään ja tuomitaan 6-28 vuodeksi vankeuteen syytettynä toimimisesta Casonin palkkalistoilla. Osa vapautetaan myöhemmin.

Huhtikuu 2003: Kolme 11:stä Havannanlahdella matkustajalautan aseellisesti kaapanneesta miehestä tuomitaan kuolemaan ja teloitetaan.

13. toukokuuta 2003: EU-maat päättävät toisinajattelijoiden kutsumisesta kansallisjuhliensa viettoon suurlähetystöihinsä vastalauseena vangitsemisille ja kaapparien teloittamiselle. Kuuba jäädyttää EU-suhteet.

10. lokakuuta 2003: George W. Bush lupaa Floridassa lisätä painostusta Kuubaa kohtaa ja ilmoittaa Commission for Assistance to a Free Cuba – komitean perustamisesta Colin Powellin johdolla ja päättää kiristää kontrollia ehkäistäkseen yhdysvaltalaisten matkustamista Kuubaan.

1. tammikuuta 2004: Kuuban vallankumous 45 vuotta. Ideoiden taistelu (La Batalla de Ideas) pyrkii nostamaan yleistä sivistystasoa jatkuvan saarron vaikutusten eliminoimiseksi, USA:n antikuubalaisten maahanmuuttolakien muuttamiseksi ja USA:ssa pitkiin vankilatuomioihin tuomittujen viiden kuubalaisagentin vapauttamiseksi.

20. lokakuuta 2004: Fidel Castro kaatuu Santa Clarassa Che Guevaran mausoleumin edessä pidetyn puheen jälkeen. Spekulaatioiden ehkäisemiseksi Castro ilmaantuu tv-ruutuun kertomaan polvimurtumasta ja käsivammasta.

26. lokakuuta 2004: Fidel Castro kertoo tv:ssä käsi sidottuna dollarisaation loppumisesta. Marraskuun 8. päivästä lähtien dollarin käyttö lopetetaan kaikessa kaupankäynnissä, hotelleissa ja muissa myyntipisteissä. Dollari korvataan vaihdettavalla pesolla (CUC). Dollarin käyttö ei ole laitonta, mutta sen arvo laskee ja vaihtamisesta joutuu maksamaan välityspalkkion.

16. marraskuuta 2004: EU myöntää, ettei dialogin katkeaminen Kuuban kanssa ole hyväksi. 

14. joulukuuta 2004: Fidel Castro ja Hugo Chávez solmivat Havannassa laajat yhteistyösopimukset: keskinäisen kaupan esteet poistetaan, investointimahdollisuuksia lisätään ja sovitaan erittäin edullisista öljyntoimituksista Kuubaan. Venezuela lupautuu rahoittamaan Kuuban energia- ja sähköteollisuusprojekteja. Sopimukset ovat osa Kuuban ja Venezuelan ALBA:a (Alternativa Bolivariana de las Américas), joka on vastakkainen USA:n ajamalle ALCA:lle.

14. joulukuuta 2004: EU:n Latinalaisen Amerikan komitea (COLAT) suosittelee jäsenmaita luopumaan kuubalaisten toisinajattelijoiden kutsumisesta lähetystöjen vastaanotoille. 

10. tammikuuta 2005: Havanna normalisoi diplomaattisuhteet kaikkien EU-maiden kanssa.

8. maaliskuuta 2005: Kansainvälisen naistenpäivän puheessaan Fidel Castro ilmoittaa, että Kuuba on saavuttamassa taloudellisen haavoittumattomuuden tilan. Castro lupaa, että vuonna 2006 energiaongelmat ratkaistaan, asuntotuotanto kaksinkertaistetaan ja kaukoliikenteen veturit ja bussit uusitaan. Samalla Castro kertoo viiden miljoonan uuden painekattilan jakelusta.

29. toukokuuta 2005: Fidel Castro ja Hugo Chávez kokoontuvat ensimmäisen kerran Karibian alueen valtionpäämiesten kanssa alueen energiayhteistyön aloittamiseksi.

24. heinäkuuta 2005: Caracasissa avataan Telesur-tv-kanava. Projektiin osallistuvat Venezuela, Kuuba, Argentiina, Uruguay ja Brasilia.

26. heinäkuuta 2005: Moncadan 52-vuotispuheessa Fidel Castro luokittelee toisinajattelijat pettureiksi ja palkkasotureiksi ja että USA:n edunvalvontatoimisto on oppositioryhmien pääasiallinen yllyttäjä ja sen toiminta provokatorista.

3. syyskuuta 2005: Fidel Castro tarjoaa USA:lle apua (yli 1 100 hätätilanteisiin erikoistunutta lääkäriä) hurrikaani Katrinan New Orleansissa ja Louisianassa aiheuttaman katastrofin jälkeen. Avuntarjous torjutaan.

8. syyskuuta 2005: Kuuban kansallispyhimyksen Virgen de la Caridad del Cobren juhlapäivänä kielletään joitain katolisten uskonnollisia kulkueita. Kielto on ensimmäinen paavin vierailun jälkeen.

14.–15. lokakuuta 2005: XI Iberoamerikkalainen huippukokous Espanjan Salamancassa. Fidel Castro, joka organisoi katastrofiapua hurrikaani Stanin uhreille Keski-Amerikkaan, ei osallistu. Kokous vaatii yksimielisesti USA:n kauppa-, talous- ja finanssisaarron (bloqueo) lopettamista ja Posada Carrilesin luovuttamista tai saattamista oikeuteen. USA:n lähettiläs Eduardo Aguirre paheksuu voimakkaasi bloqueo-termin käyttämistä.

28. lokakuuta 2005: Fidel Castro kritisoi uusrikkaita ja tuomitsee laittoman rikastumisen, korruption ja varastelun. EU-parlamentti myöntää Saharov-palkinnon vuonna 2003 vangittujen kuubalaisten perheenjäsenten perustamalle Las Damas de Blanco -järjestölle ja ranskalaiselle USA:n (NED) rahoittamalle Toimittajat ilman rajoja -järjestölle (RSF).

17. marraskuuta 2005: Puheessaan yliopisto-opiskelijoille Fidel Castro lausuu, ettei vallankumousta uhkaa USA, vaan se voi tuhoutua sisältä päin korruptioon ja varasteluun.

16. joulukuuta 2005: Havannassa alkavat Kolumbian hallituksen edustajien ja Ejército de Liberación Nacional (ELN) -sissiliikkeen väliset rauhanneuvottelut, joihin osallistuu kansainvälisiä tarkkailijoita.

21. heinäkuuta 2006: Fidel Castro osallistuu Etelä-Amerikan MERCOSUR-huippukokoukseen ja solmii taloussopimuksen. Kokous saa näin USA:n vastaisen sävyn. Sata tuhatta argentiinalaista kokoontuu illalla stadionille kuuntelemaan Castron puhetta.

31. heinäkuuta 2006: Fidel Castro ilmoittaa suolileikkauksen vuoksi luopuvansa tilapäisesti kaikista valtaoikeuksistaan. Presidentin, armeijan ylipäällikön ja kommunistisen puolueen pääsihteerin tehtävät siirretään Raúl Castrolle.