Tilastojen mukaan naisiin kohdistuva väkivalta vähentyi Kuubassa – tutkijan mielestä luvut johtavat harhaan

Oikeuteen päätyneiden naismurhien ja raiskausten määrä on laskenut. Tilastoissa on kuitenkin puutteita, sillä oikeusprosessit kestävät vuosia, kaikkia naismurhia ei kirjata ja seksuaalisen väkivallan uhrit vaikenevat kokemastaan.

Naisiin kohdistuva väkivalta näyttää vähentyneen Kuubassa, mikäli tilastoja on uskominen. Maan tuomioistuimet käsittelivät viime vuonna 49 tapausta, joissa yli 15-vuotias tyttö tai nainen oli murhattu sukupuolen vuoksi. Luku on selvästi pienempi kuin aiempina vuosina. Vuonna 2024 oikeudessa käsiteltiin 76 ja vuonna 2023 yhteensä 60 tapausta.

Havannan yliopiston oikeustieteen professori Arlín Pérezin mukaan naisiin kohdistuvat murhat eivät ole vähentyneet, vaan tilastot kertovat oikeuslaitoksen hitaudesta.

"Tilastot kuvastavat oikeusprosessien viivästymistä. Nämä eivät ole vuonna 2025 tapahtuneita kuolemia", Pérez sanoo.

Vuonna 2025 päätökseen saadut oikeustapaukset koskevat hänen mukaansa pääasiassa vuonna 2023 ja osittain vuonna 2024 tapahtuneita murhia.

Oikeusprosessien venymisen taustalla ovat Kuuban taloudelliset vaikeudet. Poliisia, syyttäjänvirastoa ja tuomioistuimia riivaa henkilöstöpula. Työtä hidastavat myös sähkökatkot sekä nelipäiväinen työviikko, joka otettiin käyttöön tammikuussa öljysaarron jälkeen.

"Rikosprosessi, joka voitaisiin teknisesti käsitellä kuudessa kuukaudessa, kestää nyt kaksi tai kolme vuotta", Pérez sanoo.

Murha näkyy tilastoissa vasta vuosien kuluttua

Kuuban oikeuslaitos ei käytä sanaa naismurha, eli feminicidio tai femicidio, vaikka Pérez itse käyttäisi tätä nimitystä. Naismurhalla tarkoitetaan naisen surmaamista hänen sukupuolensa vuoksi. Useissa maissa se on määritelty lainsäädännössä omaksi rikoksekseen tai murhan raskauttavaksi perusteeksi. 18 Latinalaisen Amerikan maata tunnustaa naismurhan erikseen lainsäädännössään. Suomessa naismurha ei ole erillinen rikosnimike, vaan teko käsitellään rikoslain mukaisesti tappona tai murhana.

Kuubassa naismurhasta voidaan tuomita 20–40 vuoden vankeuteen, elinkautiseen vankeuteen tai kuolemaan. Rangaistusasteikko on sama kuin muissakin murhissa.

Kuuban sukupuolten tasa-arvon seurantakeskus Ocigin tilastojen mukaan 2025 oikeudessa käsiteltyjen 49 murhatun naisen tapauksista 47 prosentissa tekijä oli uhrin entinen kumppani. Lähes 90 prosenttia naisista kuoli omassa kodissaan, ja 75,5 prosenttia ei ollut työelämässä. Suurin osa uhreista oli valkoisia ja 20–44-vuotiaita. Tapauksista 33 sattui kaupunkialueilla ja 16 maaseudulla. Osa naismurhista ei silti koskaan päädy oikeuteen tai Ocigin tilastoihin. Näin käy esimerkiksi silloin, kun tekijä surmaa myös itsenä.

Virallisten lukujen rinnalla tapauksia seuraavat riippumattomat järjestöt. Alas Tensas -järjestön sukupuoliväkivallan seurantakeskus Ogat on vuodesta 2019 ylläpitänyt omaa rekisteriään. Sen tiedot perustuvat kansalaisten ilmoituksiin, joista suuri osa tulee sosiaalisen median kautta.

Ogat oli kirjannut elokuun 24. päivään mennessä 47 murhattua naista. Vuodesta 2019 vuoden 2026 ensimmäisen puoliskon loppuun se on laskenut yhteensä 350 naismurhan uhria.

Seksuaalisen väkivallan luvut ovat jyrkässä laskussa

Myös seksuaalista väkivaltaa koskevat viralliset luvut näyttävät paperilla laskevan voimakkaasti.

Vuonna 2025 Kuuban tuomioistuimissa käsiteltiin 173 yli 15-vuotiaisiin tyttöihin ja naisiin kohdistunutta seksuaalisen väkivallan tapausta. Niistä 90 luokiteltiin raiskauksiksi ja 83 muunlaiseksi seksuaaliseksi väkivallaksi.

Lukumääräisesti suurin uhriryhmä olivat 20–44-vuotiaat naiset. Heitä oli 73, mikä vastaa 5,33:a tapausta 100 000:ta naista kohden.

Suhteellisesti kaikkein eniten seksuaalisesta väkivallasta kärsivät kuitenkin 15–17-vuotiaat tytöt. Heitä oli uhreista 49 eli 31,52 tapausta 100 000:ta samanikäistä kohden.

Vuonna 2025 oikeudessa käsiteltyjen 173 seksuaalisen väkivallan tapauksen määrä on selvästi aiempaa vuotta pienempi. Tuolloin luku oli 230.

Monet kuubalaiset asiantuntijat ja aktivistit ovat samaa mieltä siitä, että tilastot avaavat vain osittaisen näkymän ongelmaan, sillä suuri määrä tapauksia jää kokonaan ilmoittamatta.

Ocigin tilastot sisältävät ainoastaan oikeudessa käsiteltyjä tapauksia. Alle 15-vuotiaisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta jää niiden ulkopuolelle.

Raiskaukset jäävät helposti piiloon

Pérezin mukaan seksuaalisen väkivallan kohdalla piiloon jäävien tapausten määrä on erityisen suuri.

"Syynä on uhrin vaikeneminen ja se, että raiskausrikoksiin liittyy lain mukaan syytteeseenpanon edellytys: ne vaativat uhrin tai alaikäisen tapauksessa vanhempien tekemän virallisen ilmoituksen."

Ongelma ei rajoitu Kuubaan. Tutkimusten mukaan monet seikat estävät eri puolilla maailmaa seksuaalisen väkivallan uhreja saamasta oikeutta: häpeä ja vastatoimien pelko, uhrin joutuminen uudelleen uhriksi oikeusprosessissa, oikeusjärjestelmän toimijoiden puutteellinen ymmärrys väkivallasta, tukiverkostojen puute ja sosioekonominen eriarvoisuus.

YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin vuoden 2025 sukupuolten tasa-arvon tilannekatsauksen mukaan yli 12 prosenttia maailman 15–49-vuotiaista naisista on joutunut edeltävän vuoden aikana kumppaninsa tai entisen kumppaninsa fyysisen tai seksuaalisen väkivallan uhriksi.

Kuubassa ilmoittamiseen vaikuttavat myös rikosten vanhentumisajat. Rikosoikeudellinen vastuu voi rikoksesta riippuen vanhentua 3–25 vuodessa. Naismurhien ei kuitenkaan pitäisi vanhentua, koska murha ei vanhene koskaan.

Uhrit eivät löydä avun luo

Kuuba on viime vuosina pyrkinyt parantamaan väkivallan uhrien oikeudellista tukea.

Marraskuussa 2025 maahan perustettiin sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreja auttava toimisto. Kansallisen asianajotoimistojen järjestön käynnistämällä palvelulla on jo 40 toimipistettä eri puolilla Kuubaa.

Yhdessä Havannan toimipisteistä työskentelevän asianajajan Ana Isabel Zamoran mukaan palvelu tarjoaa sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreille oikeudellista neuvontaa, edustusta oikeusprosesseissa ja muuta tukea prosessin aikana.

Ensimmäisten toimintakuukausien aikana Zamoran toimisto on kuitenkin auttanut vain noin 20 tapauksessa.

Ongelma ei hänen mukaansa ole pelkästään avun saatavuudessa. Uhrien pitäisi myös tietää palvelun olemassaolosta ja uskaltaa hakeutua sen piiriin.

"Toiminta ei ole vielä niin hyvin tunnettua kuin haluaisimme. Pelon, häpeän ja stereotypioiden vuoksi uhrit eivät onnistu hakeutumaan paikkoihin, joissa heille voitaisiin tarjota apua."

Teksti: IPS – Dariel Pradas
(Inter Press Service)
Kuvat: Jorge Luis Baños/IPS