Ponnistus – suomalainen siirtokunta Omajan kylässä Las Tunasissa

Toimittaja István Ojeda Bello on tutkinut suomalaisten historiaa Omajan kylässä Las Tunasissa. Julkaisemme uudelleen tekstin, joka julkaistiin aikanaan alun perin maakunnan Periódico 26 -sanomalehdessä.

Vaikka kuubalaiseen Omajan kylään asettuneista pohjoisamerikkalaisista tiedetään paljon, sama ei päde suomalaisiin, jotka tulivat nykyisin Majibacoan kuntaan kuuluvaan kylään tarkoituksenaan paljon muutakin kuin talojen rakentaminen.

Sata vuotta myöhemmin suomalaiset palaavat Omajaan, joka nykyään kuuluu Las Tunasin maakuntaan. Solidaarisuusprikaatilaiset kulkevat maanmiestensä jäljillä, jotka aikoinaan saapuivat kylään täynnä unelmia. Nämä vierailut saivat minut tutkimaan lisää tarinaa, josta on toistaiseksi kerrottu vain vähän.

Jaime Sarusky (1932–2013) on artikkelissaan Los Fantasmas de Omaja (Omajan haamut) kertonut Majibacoan kylän suomalaisista puusepistä, joiden kätten töitä on suurin osa bungalow-tyylisistä taloista, jotka rakennettiin vuoden 1906 lopulla kaupungin perustaneiden amerikkalaisten käskystä.

Opiskeltuaan useita kuukausia Turun Siirtolaisuusinstituutissa Sarusky tutki perusteellisesti Kuubaan 1900-luvun alussa matkustaneita suomalaisia.

Mikä oli Ponnistus?

Saruskyn tutkimuksen mukaan Oscar Norring, entinen kauppalaivakapteeni, kannusti vuonna 1906 suomalaisten asuttamista Omajaan toimiessaan Buenavista Fruit Companyn asiamiehenä. Yhtiön alaisuudessa perustettiin kylä, jossa amerikkalaiset uudisasukkaat yrittivät kehittää sitrushedelmien viljelyä.

Tuon aikaisiin lähteisiin pohjautuen Sarusky totesi, että suomalaisten asutus "alkoi puolen mailin päässä kaupungin rajoista itään ja ulottui mailin verran siihen suuntaan ja puoli mailia etelään. Pohjoisessa se rajautui rautatien suuntaiseen rinnakkaislinjaan".

Jouluna 1906 Oscar Norring ja hänen vaimonsa Selma saapuivat Omajaan. Alueelle perustettiin asutus, jonka he nimesivät Ponnistukseksi. Myöhemmin, helmikuussa 1907, heidän seuraansa liittyi helsinkiläinen puuseppä ja kirvesmies Wílliam Keskinen.

"Tavoitteenamme on vapaus, veljeys, tasa-arvo ja mukava elämä oman, yksilöllisen työn tuloksena", Norring kirjoitti Yhdysvaltain suomalaisessa lehdistössä.

Keskinen puolestaan kehotti siirtokuntaan asettumaan pyrkiviä "kantamaan sosialistisia totuuden aatteita". Kaikki viittaa siihen, että Ponnistuksessa yhteisiä asioita käsiteltiin jäsenkokouksissa, joissa jäsenet kohtelivat toisiaan tovereinaan.

Siirtokunnan perustajat

Saruskyn havaintojen mukaan Omajan lähelle asettui vuosien 1907 ja 1910 välisenä aikana yli kolmekymmentä suomalaista. Siellä asuivat William Keskisen johtaman perheen lisäksi Oscar Norring ja hänen vaimonsa Selma, aviopari Atalia ja Emil Vainio, Nestor ja Alma Virta tyttärensä Martan kanssa sekä Yhdysvalloista tulleet John K. Nieminen ja Joel Puronen. Otto Parkerin vaimo Edla, heidän lapsensa ja Kustaa Lankela tulivat Suomesta. Onneaan kokeilivat myös Fiina ja Oskar Holm, Matti Ikonen, Victor Leander, Elmer Lind, Risto Kangas, Kaarlo Jukkola, Eeli Kivistö, Otto Leino, Karl Nieminen, Juho Huhta, August V. Siren, John H. Oikemus, Jacob Koskela ja David Salo. Näyttää siltä, että ainakin kaksi lasta, Eino Virta ja Aune Honka, syntyivät näihin aikoihin Omajan suomalaisessa siirtokunnassa.

Vuodesta 1909 alkaen Ponnistus alkoi kuitenkin taantua. Veden puute ja rautatieaseman syrjäisyys tekivät hedelmien kuljettamisen mahdottomaksi. Tämä sekä se, että suurin osa uudisasukkaista oli metsureita, kaivostyöläisiä tai käsityöläisiä, pelti- ja puuseppiä, merkitsivät kuoliniskua sosialistiselle unelmalle Omajassa. Suurin osa Ponnistuksen jäsenistä palasi Yhdysvaltoihin. Sarusky itse vahvistaa tutkimuksessaan, että "vuonna 1917 vain kolme maanviljelijää teki vastarintaa (Omajassa) ja yksi heistä oli Keskinen".

Suomalaisten jäljet

Kuluneesta ajasta huolimatta suomalaisten jalanjäljet Omajassa ovat yhä tuntuvia. Parhaiten on säilynyt Camilo Cienfuegos -kadun talo numero 58, jonka vuoteen 2011 asti omisti José Vázquez Pérez, jonka isoisä Domingo Vázquez osti sen suomalaiselta vuonna 1922.

Talossa on mahdollista arvostaa kylän perustamiskaudelle ominaista arkkitehtonista tyyliä. Vaikka talossa asuu nyt eri perhe, Vázquezin perhe pyrki säilyttämään useita huonekaluja, jotka ovat suomalaisten puuseppien työtä. He vaalivat myös Suomessa 1920-luvun tienoilla valmistettua astiastoa, joka on osoitus siitä, että jo silloin, kun Ponnistusta ei ollut olemassa, oli yhteyksiä tuhansien järvien maahan.

Paikallisessa metodistikirkossa, jonka alkuperäisen rakennuksen myös suomalaiset rakensivat, on edelleen käytössä saarnastuoli ja osa entisestä seinäpianosta, jotka ovat myös suomalaisten hienon työn tulosta.

Ponnistuksen perustaja William Keskinen perheineen sekä sisarukset Lidia ja Alfred Parker ovat niitä suomalaisia, jotka mainitaan Omajassa vielä nykyäänkin.

Jesús Morrell Oppow ei ollut vielä 90-vuotias, kun hän kertoi minulle Keskisistä, erityisesti Laurista, sillä he kasvoivat käytännössä yhdessä. "Vanha mies (Wílliam) oli erittäin hyvä puuseppä", hän sanoi, "hän asui vaimonsa Evan kanssa. Yksi hänen pojistaan, Harry, työskenteli Holguínissa, toinen tytär, Viola, lähti Yhdysvaltoihin ja Lauri, nuorin poika, jäi maatilalle. Sitten tuli amerikkalainen lähetyssaarnaaja, joka meni Laurin kanssa naimisiin, ja he lähtivät hänen kotimaahansa. Myöhemmin Eva kuoli, ja pian sen jälkeen he myivät tilan, Harry tuli Holguínista ja he kaikki lähtivät Yhdysvaltoihin."

Jésusin veljen, edesmenneen Raphael Angel Morrell Oppow'n kodissa säilyi useita muita Keskisen valmistamia huonekaluja ja puusepäntyökaluja.

Omajan kaakkoispuolella sijaitseva alue tunnetaan edelleen nimellä "suomalaisten hakana" – Potrero de los Finlandeses. Nykyisessä maisemassa on kuitenkin lähes mahdotonta erottaa, mitkä olivat aikoinaan sitrusviljelmiä.

Teksti: István Ojeda Bello
Kuvat: Mari Koistinen