Kuuba höllentää maataloustuotteiden kauppaa ruokapulan keskellä

Kuuba avaa maataloustuotteiden jakelua yksityisille yrityksille ja tuottajille. Tavoitteena on lisätä kotimaista ruoantuotantoa maassa, joka joutuu tuomaan yli 80 prosenttia elintarvikkeistaan ulkomailta.

Kuuba höllentää maa- ja metsätaloustuotteiden myyntiä ja jakelua vauhdittaakseen kotimaista tuotantoa. Samalla tavoitteena on vähentää valtion määräysvaltaa elintarvikkeiden jakelussa ja lisätä yksityisen sektorin roolia.

Käytännössä uusi säädös antaa mikro-, pien- ja keskisuurille yrityksille, osuuskunnille, yksityisyrittäjille ja maanomistajille oikeuden osallistua maataloustuotteiden jakeluun ja myyntiin.

Yksityiset toimijat voivat nyt päästä tukku- ja vähittäismarkkinoille ilman valtiollisen Acopio-yhtiön välikäsiä. Acopio on tähän asti hallinnut suurta osaa maataloustuotteiden keruusta ja jakelusta.

Muutos on osa viime kuukausien toimia, joilla Kuuban kiristyvää tilannetta yritetään helpottaa. Helmikuussa hallitus salli esimerkiksi yksityisten yritysten perustaa vanhusten ja vammaisten hoivapalveluja.

Kuubassa on kuusi miljoonaa hehtaaria maatalousmaata, josta 79 prosenttia on valtion omistuksessa, 13 prosenttia yksityisessä omistuksessa ja seitsemän prosenttia osuuskunnilla. Maatalouden tuottavuus on kuitenkin heikentynyt jatkuvasti. Yli 80 prosenttia Kuuban elintarvikkeista tulee ulkomailta.

Havannalainen pienyrittäjä Ricardo Díaz ei ole vielä varma, hyödyttääkö muutos hänen liiketoimintaansa. Hän myy liikkeessään enimmäkseen tuontiruokaa ja juomia.

"Ehkä voisin myydä tuoreita hedelmiä myyntipisteessäni tai sijoittaa uuteen liikkeeseen, jossa olisi pelkästään maataloustuotteita", hän sanoo.

Viljelijät ovat vaatineet Acopion vallan purkamista

Aiempi, vuonna 2021 annettu säädös asetti valtion hankintayksiköt tukkukaupan keskeisiksi toimijoiksi ja piti käytännössä yllä valtionyhtiön vahvaa asemaa.

Uuden säädöksen mukaan valtion hankintayksiköt vastaanottavat maatalous- ja metsätuotteita tuottajilta vain silloin, jos nämä eivät ole itse sopineet tuotteilleen lopullista ostajaa.

Teoriassa vanha malli murtuu. Yksityisestä sektorista tulee valtionyhtiön kilpailija, ja pitkään tehottomana pidettyyn jakeluketjuun syntyy uusi vaihtoehto.

"On todella raskasta kuulla, ettei lapsille ole hedelmäsosetta, kun tiedämme, että täällä osuuskunnassa menetämme joskus 80 prosenttia mangosadosta", sanoo Emilio Interián, havannalaisen Sabino Pupo Milián -osuuskunnan puheenjohtaja.

Osuuskunnalla on pitkä perinne hedelmien ja karjan tuotannossa. Interiánin mukaan valtion jalostuslaitoksilla ei usein ole tarvittavia välineitä sadon käsittelyyn. Vaikka osuuskunnan mangotuotannon tavoite on noin 100 tonnia vuodessa, valtionyhtiö ostaa siitä vain osan.

Vuonna 2025 se osti 50 tonnia, ja loput myytiin lähialueilla tai jäivät pilaantumaan.

Myös sadon nouto ja maksut ovat usein viivästyneet kuukausia.

"Mangon ostamiseen ei ole vakaata järjestelmää", Interián sanoo.

Keskitetty järjestelmä pahentaa ruokapulaa

Taloustieteilijä Pedro Monreal arvioi viestipalvelu X:ssä, että Acopion tehottomuus on lopulta pakottanut viranomaiset sallimaan kilpailun muiden toimijoiden kanssa.

Hänen mukaansa kilpailu ei kuitenkaan käynnisty tasavertaisista lähtökohdista. Acopiolla on edelleen etunaan laaja alueellinen verkosto: keräyspisteitä, markkinoita, myyntipisteitä, tukkuvarastoja ja jakelukeskuksia.

Silti Acopion yksinvallan purkaminen on ollut kuubalaisten viljelijöiden pitkäaikainen vaatimus. Tuottajat ovat halunneet päättää itse, kenelle myyvät tuotteensa ja miten ne kuljetetaan markkinoille.

Acopion maksuviiveet ja muu tehottomuus ovat heikentäneet paitsi tuottajien taloutta myös väestön peruselintarvikkeiden saatavuutta.

Tilannetta on pahentanut Yhdysvaltojen öljysaarron aiheuttama polttoainepula. Valtion kuljetusverkot ovat kärsineet, ja osa jakelutehtävistä näyttää siirtyvän yksityisille toimijoille, joilla on mahdollisuus tuoda polttoainetta.

Hinnat siirtyvät neuvottelupöytiin

Kuubalaisille uusi säädös voi tarkoittaa parempaa ruoan saatavuutta. Jakelua hajautetaan, kun maakunta- ja kuntatasolle perustetaan sopimuskomiteoita. Niitä johtavat kuvernöörit ja kunnanjohtajat, ja mukana on myös muita toimijoita, kuten yksityisiä yrittäjiä sekä pankki- ja rahoitusalan edustajia.

Komiteat ovat olleet olemassa jo vuodesta 2021, mutta niiden rooli jäi pitkälti muodolliseksi, koska kaiken piti kulkea Acopion kautta. Nyt ne voivat määritellä muiden kuin keskitetysti hinnoiteltujen tuotteiden hinnat hyväksyttyjen myyntikatteiden puitteissa.

Teoriassa kunnanjohtaja ja paikalliset tuottajat voivat nyt istua samaan neuvottelupöytään ja sopia esimerkiksi tomaatin kilohinnasta tuotantokustannusten ja paikallisen tarjonnan perusteella. Vuoden 2021 säädös ei antanut alueille näin selkeää päätösvaltaa.

Monreal kuitenkin varoittaa, että valtio säilyttää käytännössä edelleen keskeisen vallan hintojen muodostamisessa. Hänen mukaansa tämä vääristää markkinoiden toimintaa.

"Kun valtio määrittää keskitetyt hinnat, sovitut hinnat ja enimmäishinnat, tuottajilla on vain vähän neuvotteluvaraa. Hinnat jäävät usein mataliksi, eivät vastaa todellisia kustannuksia eivätkä vapaata kysyntää ja tarjontaa, ja ne heikentävät kannustimia", Monreal kirjoittaa.

Teksti: IPS – Dariel Pradas
Kuvat: Jorge Luis Baños/IPS
(Inter Press Service)