Feminismiä a la cubana

Tutkija Geydis Elena Fundora Latinalaisen Amerikan yhteiskuntatieteiden instituutin Kuuba-ohjelmasta vieraili Suomessa vuonna 2019. Antti Halinen haastatteli häntä tuolloin kuubalaisesta feminismistä.

Miten maailmanlaajuinen metoo-kampanja on näkynyt Kuubassa?

Onhan se näkynyt Kuubassakin, mutta meille sukupuolinen väkivalta on paljon enemmän kuin vain metoo-käpälöintiä ja ahdistelua. Minun tuntemissani ryhmissä uskomme sosialistiseen feminismiin, olemme osa Latinalaisen Amerikan syvempää feministiliikettä, jossa näemme sukupuolisen väkivallan yhtenä monista patriarkaalisen, kapitalistisen valtajärjestelmän seurauksena.

Metoo-kampanja on oikeastaan vain jonkinlainen mikrovallankumous; se herättää kyllä solidaarisuutta ja pahennusta, mutta ei tuomitse kaiken takana olevaa kovaa ydintä.

Jos elokuvapomo Hollywoodissa ahdistelee jotakuta näyttelijätärtä, se on juuri tuon patriarkaalisen systeemin ilmentymä: miehellä on aina valta ahdistella naista.

Tunnemme siis Kuubassa metoo-kampanjan, mutta meillä on omat kampanjamme sukupuolista väkivaltaa vastaan. Olemme tutkineet vuosikausia erilaisissa ryhmissä, mitä on tapahtunut feminismin kannalta katsottuna yleensä eikä vain seksuaalista työpaikkahäirintää ja sen tuomitsemista, mihin metoo keskittynyt.

Miten näissä ryhmissä on edistytty naisten oikeuksien ajamisessa vuosien varrella?

Kuuban kokemus on ollut hyvin laaja tässä asiassa ja olemme edistyneet koko ajan vähitellen. Kuuban vallankumouksen sisällä on itse asiassa tapahtunut toinen, naisten vallankumous. Olemme valloittaneet monia alueita esimerkiksi osallistumisessa politiikkaan, parlamentin jäsenistä yli puolet on jo naisia, terveydenhoidossa ja palveluissa on tunnetusti erittäin paljon naisia, Kuuban juristeista jo valtaosa on naisia.

On olemassa paljon tämänkaltaista edistymistä, mutta ei tässä vielä ole mitään syytä riemuitsemiseen aivan kuin vallankumous olisi jo selättänyt kaikki sukupuoleen liittyvät ongelmat.

Kuuban naisten järjestöä (FMC, Federación de Mujeres Cubanas) on viime aikoina jonkin verran arvosteltu siitä, ettei se ole ollut mikään feminismin lipunkantaja. Miksi näin?

Minä olen paitsi feministi myös FMC:n jäsen, ollut jo pitkään. Itse asiassa järjestön sisällä sitä ei pidetäkään feministisenä, mutta se on kyllä tehnyt arvokasta työtä kuubalaisten perheiden ja naisten puolesta. FMC:llä on ollut monia pieniä taisteluita ja suuria kampanjoita, kuten rokotukset ja muut kiireelliset järjestelyt vallankumouksen voiton jälkeen, joten monet muut asiat kuten naisten asema jäivät syrjään.

Se järjesti kyllä erilaisia kursseja naisten asemasta, mutta ne tehtiin hyvin perinteisellä tavalla, eikä juuri pohdittu, miten naisten asemaa olisi voitu edistää noiden perinteisten tehtävien ulkopuolella, esimerkiksi miten saavuttaa hyvät tulot ja itsenäinen taloudellinen asema.

Taustalla on vaikuttanut varmasti myös se, että yhtenäisyydellä ja yksimielisyydellä on ollut hyvin tärkeä asema Kuuban taistelussa itsenäisyytensä puolesta. Konfliktia on siksi pelätty, koska aikanaan itsenäisyyden tavoite aina hävisi yhtenäisyyden puutteen vuoksi.

Siksi mikä tahansa sisäinen konflikti on jäänyt tuon yhtenäisyyden vaatimuksen jalkoihin tai pysähtynyt pelkoon konfliktista, vaikka se olisi ollut helpostikin ratkaistavissa. Ja sukupuoleen liittyvät teemat voivat tietysti luoda suuriakin konflikteja. Mies voi olla vaikka miten supervallankumouksellinen, mutta kotona hallitseva, superpatriarkaalinen supermacho.

Minkälaisia perinteitä feminismillä on ollut Kuubassa?

Kuuban yhteiskunta on rakentunut machokulttuurin perustalle, joka tuli tänne Espanjan Andalucíasta. Myös Kuubaan tullut afrikkalainen kulttuuri oli olemukseltaan hyvin macho, ja tästä yhdistelmästä syntyi kuubalainen yhteiskunta.

Kuubassa oli kuitenkin hyvin vahva feministinen liike jo 1900-luvun alkupuolella, erityisesti 20- ja 30-luvuilla. Paljon ennen muita Latinalaisen Amerikan maita Kuubassa tuli voimaan avioero, naiset saivat omistus- ja äänioikeuden; kaikki nämä oikeudet vahvistettiin vuoden 1940 perustuslaissa.

Samanaikaisesti tehtiin kuitenkin rajusti propagandaa näitä naisten oikeuksia ja yleensä feminismiä vastaan etenkin lehdistössä: ryöpytettiin monia feministisiä naisia ala-arvoisilla ja hyvin tyypillisillä nimityksillä - niitä todella riitti. Se oli vallitsevan machohegemonian vahvistamista ja rakentamista hyökkäyksillä feminismiä vastaan.

Nykyisin monet FMC:n jäsenetkin kyllä tuntevat hyvin feminismin, koska järjestön sisällä on ollut feministisiä ryhmiä etenkin 1990-luvulla, kuitenkin ilman mitään merkittävää roolia.

Olet puhunut myös naisia kohtaavasta mikroväkivallasta ja -machismosta. Mitä tarkoitat niillä?

Kuubassa ei ole ollut niin hirmuista machismoa kuin monasti muualla Latinalaisessa Amerikassa, vaikka on sitä kyllä täälläkin nähty. Nykyisin on kuitenkin helppo löytää pieniä epäoikeudenmukaisuuksia ja epätasa-arvoa työnjaossa tai naisen hyperseksualisoimista.

Näitä ongelmia ovat muun muassa se, että naisen on aina oltava ns. käytettävissä oleva. On olemassa myös stereotypia, että kuubalainen nainen on "kuuma", jatkuvasti valmis seksiin, vaikkei yhtään tekisi mieli. Miehet voivat myös valvoa naisen kännyn käyttöä, ylipäätänsä yrittää valvoa naisen elämää läpikotaisin.

Tätä me kutsumme mikroväkivallaksi ja mikromachoiluksi, jotka vaikuttavat naisten ja miesten yhteis- ja rinnakkaiseloon. Tällöin on kyse hienovaraisemmasta väkivallasta, ja puhumme myös eräänlaisesta röyhkeydestä ja pöyhkeilystä, jotka ovat myös fyysistä ja pitää yhtä lailla tuomita.

Hyvin tavallinen naisen vähättelyn muoto tuntuu jotenkin niin luonnolliselta, ettei sitä aina tietynlaiseksi väkivallaksi osaa mieltääkään. Se on opittu jo lapsuudessa, kun on katsottu äitiä ja isää, miten he toimivat. Äiti istuu tuossa puolikuolleena väsymyksestä, isä ihan pirteänä tai jos tyttö haluaa palomieheksi, niin heti hänelle nauretaan.

Sitten on olemassa eräänlaista kiristämistä tyyliin "älä mene ystävättärien kanssa mihinkään, minä jään ihan yksin". Toisin sanoen halutaan pitää nainen koko ajan oman kontrollin alla.

Teksti: Antti Halinen