Havanna voiton hetkellä (Kuva: Burt Glinn)

Vallankumouksen vuosikymmenet (OSA I):
UUDEN KUUBAN ENSI ASKELEET

Kuuban vallankumouksen voitosta on kulunut 60 vuotta. Miten vallankumous muutti Kuubaa ja maailmaa?

Ensimmäinen päivä tammikuuta 1959 Kuuba heräsi uuteen aikaan. Diktaattori Fulgencio Batista oli edellisillan uudenvuodenjuhlien jälkeen kiireesti pakannut matkalaukkunsa ja karistanut vaivihkaa Kuuban pölyt jaloistaan. Mukaansa kolmelta aamuyöllä ilmaan nousseeseen lentokoneeseen Batista otti perheensä, lähimmät tukijansa ja ainakin 300 miljoonaa dollaria käteistä – luultavasti myös satojen miljoonien edestä taidetta ja muuta omaisuutta.

Samaan aikaan uudet vallanpitäjät astuivat alas vuorilta. Sissiarmeijan johtaja Fidel Castro aloitti reilun viikon kestävän voitonmarssin Santiago de Cubasta Havannaan televisiokameroiden surratessa ja villiintyneiden kansanjoukkojen hurratessa. Fidelin lukuisat puhe- ja lehdistötilaisuudet lähetettiin kaupallisilla televisio- ja radiokanavilla ja partasuinen sissipäällikkö hallitsi lehtien etusivuja. Media-ajan vallankumoustähti oli syntynyt.

Vallankumouksen voitto oli oikeastaan pienoinen ihme. Maanpaosta Meksikosta tullut pieni kapinallisjoukko oli lyönyt Yhdysvaltojen tukeman suuren ja ammattimaisesti johdetun armeijan. Taitavalla mediapelillä Fidel onnistui luomaan kuvan hyvin järjestäytyneestä ja laajalle levittäytyneestä sissiarmeijasta, kun todellisuudessa taistelijoita oli muutamia kymmeniä.

Historiaan on jäänyt mm. sissiarmeijan laajuutta ja jaloja päämääriä hehkuttava New York Timesin etusivun artikkeli, jota pidetään käänteentekevänä Fidel Castron asemalle vallankumouksen johtajana. Luodakseen kuvan isoista sissijoukoista Fidel oli määrännyt sissinsä taustalle marssimaan New York Timesin toimittajan vierailun ajaksi. Loputonta ohimarssia seurannut toimittaja ei vain hoksannut, että samat 81 taistelijaa kiersivät ympyrää ja marssivat paikan ohi yhä uudelleen ja uudelleen.

Tehokkaan propagandan avulla sissit saivat nopeasti kansan kannatuksen puolelleen ja onnistuivat yhdistämään eripuraiset vallankumousliikkeet yhteisen asian taakse.

Video: Kuuban vallankumous

Kaaosta ja euforiaa

Vallankumouksen ensimmäiset kuukaudet olivat täynnä kaaosta ja euforiaa. Uimarannat, ravintolat ja yläluokan yksityisklubit avattiin kaikelle kansalle. Rotuerottelu kiellettiin ja maan taloutta uhkapeleillä ja prostituutiolla pyörittänyt mafia gangstereineen ajettiin pois.

Samaan aikaan kun maassa oli eniten televisiovastaanottimia koko Latinalaisessa Amerikassa ja pääkaupungin yläluokka ajeli ylellisillä amerikanraudoillaan – joista moni on edelleen liikenteessä – kuoli lapsia maaseudulla puhtaan juomaveden puutteeseen, nälkään ja tuberkuloosiin. Koulutus ja terveydenhuolto olivat retuperällä ja iso osa kansasta oli lukutaidotonta. Kuubalaiset olivat menettäneet omanarvontuntonsa kansakuntana.

Ensimmäisenä suurena uudistuksena Fidel Castron johtama vallankumoushallitus pani jo toukokuussa 1959 toimeen maauudistuksen, jossa talonpojat saivat omistusoikeuden viljelemäänsä maahan.

Maauudistus oli ensimmäinen vallankumoushallituksen suurista reformeista.

Samaan aikaan kansa vaati Batistan kauden kiduttajia ja murhaajia tuomiolle. Yli 20 000 kuubalaista oli kuollut Batistan raakaotteisen hallinnon operaatioissa – jopa Yhdysvaltojen tuleva presidentti John F. Kennedy kutsui hallintoa ”yhdeksi verisimmistä ja sortavimmista diktatuureista”.

Vallankumousoikeus tuomitsi kevään 1959 aikana satoja Batistan kauden julmuuksia toteuttaneita ihmisiä kuolemaan. Oikeudenkäynnit saivat ulkomailla valtavasti mediahuomiota, joka ei suinkaan kääntynyt pelkästään sympatiaksi Kuuban vallankumousta kohtaan.

Isänmaa tai kuolema

1960-luvun alkaessa Kuuba kansallisti amerikkalaiset pankit ja ulkomaalaiset yritykset. Lyhyessä ajassa maahan rakennettiin satoja uusia kouluja ja kymmeniä sairaaloita. Samaan aikaan alkoi myös CIA:n tukema terrori- ja sabotaasikampanja, jolla yritettiin suistaa Kuuban talous raiteiltaan tehtaita pommittamalla ja sähkölaitoksia räjäyttämällä. Havannassa räjähti asetoimitusta Kuuban hallitukselle tuonut laiva. Yli sata kuolonuhria vaatineen tapauksen muistotilaisuudessa Fidel Castro lanseerasi vallankumouksen iskulauseen: Patria o muerte – isänmaa tai kuolema!

Äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa Kuuban hallitus käynnisti tammikuussa 1961 maailmanhistoriassa ennen näkemättömän lukutaitokampanjan. Lähes kolmensadan tuhannen vapaaehtoisen voimin tavoite saavutettiin alle vuodessa ja Kuuba julistautui maanosan ensimmäiseksi lukutaidottomuudesta vapaaksi alueeksi. Kampanjan aikana tuhannet nuoret lähtivät viemään ”opetuksen leipää” maaseudulle, jossa yli 40 prosenttia ihmisistä ei osannut lukea ja kirjoittaa.

Video: Kuuban lukutaitokampanja

Laura ja Juhani Similän kirjassa Kuuba – trooppinen cocktail havannalainen Nefertiti Tellería muistelee noita päiviä: ”Naapurit ihmettelivät, että isäni lähetti lapsensa epämukaviin oloihin, eristettyihin paikkoihin, joihin oli vaikeata saada yhteyttä. Kaikki kampanjaan osallistuvat koottiin ensin Varaderoon, ja samana päivänä, kun isäni lähti viemään sisaruksiani sinne, alkoi Sikojenlahden hyökkäys. Kun lähdimme autolla kohti Varaderoa, alkoivat pommit putoilla Havannan kaduille. Auton konepeltiin tuli kaksi reikää, mutta me huusimme äidin johdolla: Ei sillä väliä – mennään eteenpäin, sillä tämä on vallankumousta!”

Vuosi 1961 jäi historiaan rautaesiripun molemmilla puolilla: Liverpoolissa eräs sittemmin suurta mainetta niittänyt yhtye heitti ensimmäisen keikkansa. Tuon bändin nimi oli The Beatles. Neuvostoliitolla oli oma nuorisoidolinsa, kun vasta 27-vuotias Juri Gagarin lensi ensimmäisenä ihmisenä avaruuteen. Berliinissä rakennettiin muuri, joka pysyi idän ja lännen kahtiajaon symbolina seuraavat vuosikymmenet.

Samaan aikaan Kuubassa nuori vallankumous taisteli olemassaolostaan. Yhdysvallat katkaisi diplomaattisuhteet Kuuban kanssa ja yritti kaataa Fidel Castron hallituksen CIA:n operoimalla Sikojenlahden maihinnousulla. Sotatoimien alkaessa kansalle Havannan kaduilla puhunut Fidel julisti vallankumouksen sosialistiseksi ja pyysi tiukan antikommunistisessa maassa kasvanutta kansaa tarttumaan aseisiin ja puolustamaan sosialismia maahantunkeutujia vastaan.

Maihinnousu oli täydellinen nöyryytys Yhdysvalloille. Palkkasoturiarmeija lyötiin nopeasti ja reilu tuhat sotavangiksi jäänyttä vihollistaistelijaa vaihdettiin vauvanruokaan, elintarvikkeisiin ja lääkkeisiin. Kuubalaisten itsetunto nousi: imperialismin todettiin kokeneen ensimmäisen tappionsa Latinalaisessa Amerikassa.

Video: Sikojenlahden maihinnousu

Tavoitteena uusi ihminen

Vuonna 1962 Yhdysvallat julisti Kuuban täydelliseen kauppasaartoon. Uusi kumppani vallankumoushallitukselle löytyi Neuvostoliitosta, joka suostui ostamaan saarivaltion koko sokerisadon reiluilla kauppaehdoilla. Neuvostoliiton myöntämät lainat ja kaupankäynti maiden välillä ajoivat Kuuban liittolaissuhteeseen myös poliittisesti ja sotilaallisesti. Ennen kuin vuosi oli lopussa, koettiin koko maailmaa ravisuttanut Kuuban ohjuskriisi.

Vallankumouksen lujittaessa asemiaan kiihtyi Kuubassa maastapako koko 1960-luvun alkuvuosien ajan. Omistuksensa menettäneet suurmaanomistajat, Batistan ajan yläluokka ja iso osa koulutettua keskiluokkaa jätti maan suurin joukoin samalla kun maalaiset, mustat ja työläiset tukivat innokkaimmin vallankumoushallituksen toimia. Floridaan asettui asumaan satojatuhansia kuubalaisia, jotka uskoivat Fidel Castron hallituksen pian kaatuvan. Yksi surullisimmista tuon ajan episodeista oli Operaatio Peter Pan, jossa CIA:n ja katolisen kirkon propagandan nielaisseet kuubalaiset perheet lähettivät yli 14 000 lasta Yhdysvaltoihin ilman vanhempiaan, kun Kuuban hallituksen huhuttiin ottavan lapset pois perheiltä valtion kasvatettaviksi. Yhdysvalloissa suurin osa lapsista päätyi asumaan kirkon ylläpitämiin yömajoihin.

Kuubassa sosialismia rakennettiin neuvostokaavasta poikkeavan idealismin voimin. Tavoitteena oli argentiinalaisen lääkärin ja sittemmin sissitaisteluja johtaneen ja Kuuban teollisuusministeriksi nousseen Ernesto Che Guevaran ideoima, moraalin ja etiikan innoittama ”uusi ihminen”. Kuuba myös tuki vallankumouksellisia liikkeitä ympäri Afrikkaa ja Latinalaista Amerikkaa. Moinen sooloilu viilensi välejä Neuvostoliittoon, jossa ei katsottu hyvällä trooppisen sosialismin rakentajien omapäisyyttä.

Vuonna 1965 vallankumous astui jälleen uuteen vaiheeseen, kun Che Guevara yllättäen katosi Kuuban politiikan näyttämöltä ja lähti tekemään vallankumousta muille maille. Fidel Castro luki Chen erokirjeen lokakuussa pidetyssä tilaisuudessa, jossa samalla muodostettiin nykymallinen Kuuban kommunistinen puolue. Kaksi vuotta myöhemmin Che Guevara teloitettiin myttyyn mennessä vallankumousyrityksessä Bolivian viidakoissa. Sissitaistelijan henki jäi kuitenkin elämään ja myytti oli syntynyt: valokuvaaja Alberto Kordan ikuistama vakavailmeinen Che nousi Kuuban vallankumouksen ja koko maailman radikaalin nuorisosukupolven symboliksi.

Video: Ernesto Che Guevara

Artikkelin seuraavassa osassa kerrotaan, kuinka 1970-luvun lähentyessä Kuuba ajautui yhä tiiviimpään yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa.

Tomi Kuhanen
(Julkaistu 10.12.2018)