Matkatarina Kuubasta

Teksti: Ville Gustafsson

Olemme keskimäärin 30v pariskunta. Ensimmäisen Kuuban matkamme reitti kulki Havannasta Santa Claraan, Trinidadiin, Sikojenlahdelle Playa Gironiin ja sieltä takaisin Havannaan.

Suomi-Kuuba – seuran jäsenten neuvoja noudattaen teimme suhteellisen tarkan matkasuunnitelman ennen lähtöä tälle kahden ja puolen viikon kiertomatkalle ja varasimme majoitukset ja osan bussilipuista etukäteen. Olemme matkustaneet suhteellisen paljon ja pidämme vapaasta liikkuvuudesta, joten hankasimme hieman tätä etukäteen varaamisen ideaa vastaan, mutta suostuimme lopulta. Matka sujui hyvin stressittömästi ja mukavasti näin, ja olen hyvin tyytyväinen että noudatimme tätä neuvoa.

Saapuminen, Havanna

Saavuimme Havannaan illalla yhdeksän aikaan, 25.11.2016. Päivämäärällä ja kellonajalla, joiden merkitys Kuuban historiassa selvisi meille vasta seuraavana aamuna.

Passin tarkastus sujui suhteellisen sutjakasti ja rinkatkin tulivat hihnalle ensimmäisten joukossa. Poistuessamme mahdollisimman pian laukkuaulasta kohti rahanvaihtoa, meiltä pyydettiin luovuttamaan koneessa täyttämämme maihinnousupaperit.

Jonot rahanvaihtopisteille, jotka sijaitsevat terminaalin ulkopuolella ”taksitolpan” vieressä, olivat jo pitenemässä. Jonotus kesti puolesta tunnista kolmeen varttiin ja vaihtosuhde oli suunnilleen 1:1. Meille sanottiin lentokentän infossa, että kaupungin vaihtopisteissä saisi pesoja paremmalla kurssilla joten vaihdoimme rahaa vain seuraavan päivän tarpeisiin, mutta totesimme myöhemmin, että kaupungissa uudelleen jonottamisen sijaan olisi maksanut vaivan vaihtaa samalla kaikki tarvitsemamme. Myös jotkin hotellit vaihtavat rahaa, huonommalla kurssilla tietysti.

Vaihdoimme myös neljänkymmenen euron arvosta paikallispesoja, joita käytimme sitten aina mahdollisuuksien mukaan – pienissä kahviloissa, ravintoloissa ja kyytien maksamisessa. Kaikkialla missä niitä tarjosimme maksuvälineeksi, ne otettiin mukisematta vastaan.

Taksi kaupunkiin maksoi 25CUC – hinta jonka olimmekin jo saaneet tietoomme ennen lähtöä.

Ensimmäinen majoituspaikkamme oli varattu AirBNB:n kautta, läheltä vanhan kaupungin rajaa ja Capitoliota. Kuskimme löysi oikean oven kun tarkka osoite ja ohjeet olivat tulostettuna mukaan. Tulostimme kaikki majoitus- ja bussivaraukset kotona, koska internetin käyttö Kuubassa on hyvin rajattua. Tämä osoittautuikin hyvin käytännölliseksi, koska meillä oli kaikki osoitteet ja mm. Viazul-bussiyhtiö pyytää lähtöselvityksessä esittämään varausvahvistukset. Casa particular-varaukset tulee (tai on ainakin hyvä) vahvistaa päivää tai kahta etukäteen ennen saapumista paikan päälle, joten myös isäntien/emäntien puhelinnumerot on hyvä olla ylhäällä. Pyysimme aina majoittajaamme soittamaan seuraavaan paikkaan, yleensä edellisenä päivänä ennen saapumista.

Havanna

Nukuimme ensimmäisen yön hyvin ja herätessämme söimme maistuvan, runsaan aamiaisen 2,5CUC/hlö. AirBNB toimii käsittääksemme hyvin samaan tapaan kuin casa particular varaussivustot, ja omat kokemuksemme kummastakin systeemistä ovat hyvät. Sivustot, joita käytimme casojen varaukseen vaativat vahvistuksen sähköpostilla, joten niiden vahvistus kestää ainakin itsellemme totuttua kauemmin. Suunnittelu kannattaa siis aloittaa ajoissa.

Olin pärskäyttää kahvit tyttöystäväni naamalle, kun naapurihuoneen puolalaispariskunta pudotti uutiset edelliseltä illalta: suunnilleen samaan aikaan kun lentomme Pariisista oli laskeutunut, Kuubaa lähes 60 vuotta johtanut, kiistelty isähahmo Fidel Castro oli kuollut. Nyt seuraisi yhdeksän päivän suruaika, jonka aikana tanssi, laulu, juhliminen ja alkoholi olisi kielletty. Tämä siis salsasta, rumbasta, rommista ja rytmimusiikistaan tunnetussa Kuubassa…

Hetken shokki ja harmitus muuttui tietoisuudeksi siitä, kuinka historiallinen hetki tämä oli. Avasin matkalle ostamani Fidelin elämänkerran ja aloin kunnolla tutustua tähän mielenkiintoiseen, kiistanalaiseen johtajaan. Onneksi meillä oli vielä tiedossa toinen pitkä viikonloppu maan pääkaupungissa ennen kotiinpaluuta reilun kahden viikon päästä, kun suruaika olisi ohi.

Liikkuminen majapaikasta vanhaan kaupunkiin oli helppoa ja kävelimme paljon. Kyytivaihtoehtojakin on kuitenkin paljon: takseja, vanhoja kauniita autoja, hevoskärryjä, polkupyöräriksoja sekä hauskoja coco-takseja, jotka ovat pieniä, keltaisia moporiksoja. Kuulemma myös busseilla voi kulkea kunhan vain tietää reitit. Kävellessään kaupungilla ei voi välttyä huutelijoilta, jotka tarjoavat kyytiä millä välineellä milloinkin. Osa takseista ajaa merkityillä reiteillä, joten jokaiseen taksiin ei voikaan kotoisasti hypätä ja kuvitella sen vievän suoraan pisteestä A pisteeseen B. Matkalta otetaan samaan suuntaan matkaavia ihmisiä kyytiin.

Suurimman osan matkoista taitoimme kuitenkin kävellen, sillä se on hyväksi todettu tapa tutustua kaupungin elämään ja fiilikseen.

Ihmiset kaikkialla ympäri Kuuban ovat kahden viikon kokemuksemme perusteella hyvin ystävällisiä ja vieraanvaraisia, mutta varansa tulee pitää. Kansalaisten tulontekokeinot ovat rajattuja ja huijareita pyörii varsinkin turistikohteiden ympäristössä. Meidätkin houkuteltiin sikaritehtaan läheisyydessä olleeseen asuntoon, josta oli mahdollisuus ostaa ”halvemmalla ihan yhtä laadukkaita” sikareita kuin tehtaanmyymälästä. Todellisuudessa nämä sikarit eivät ole läpäisseet laatutarkistuksia tai ne on mahdollisesti kääritty amatöörien toimesta. Niihin ei kannata sijoittaa, ellei todella tutki yksilöitä ja tiedä mitä hakee. Aavistimme tämän kyllä mennessämme asuntoon, mutta pitipä nähdä omin silmin. Laatikot olivat amatöörin silmään vakuuttavia ja herroilla oli valtion sinettien näköisiä sinettejä, jotka he lupasivat kiinnittää laatikkoihin, kunhan kaupat olisi sovittu. Tunnelma oli painostava ja epämiellyttävä, joten kiitimme ja vastausta odottamatta poistuimme paikalta. Casojen emänniltä ja isänniltä saimme matkamme aikana useaan kertaan korvaamatonta apua, vaikkei yhteistä kieltä juuri olisikaan ollut. Kannattaa kysäistä heiltä mikäli jokin asia mietityttää.

Ostimme sikarituliaisemme Partagas’n tehtaanmyymälästä ja rommit Havana Clubin rommimuseon yhteydessä toimivasta myymälästä. 25 kappaleen Romeo y Julieta – laatikko maksoi noin 100€ ja 7-vuotias, 1l Havana Club parisen kymppiä.

Santa Clara

Majoittajamme tilasi meille aamuksi taksin edellisenäbiltana, sillä lähtömme Viazul-bussilla Havannasta oli aikainen. Perillä, Santa Claran Viazul-asemalla meitä odotti majoittajan järjestämä taksi, joka oli sovittu kun edellisenä päivänä emäntämme soitti Havannasta ja vahvisti saapumisemme. Säästyimme aikaa vieviltä ja välillä stressaaviltakin hintaneuvotteluilta ja huijauksilta. Käytimme tätä keinoa hyväksemme myös saapuessamme Trinidadiin.

Kyytien yms. hinta usein laskee huomattavasti, jos uskoo tai tietää sen olevan liian korkea ja lähtee kävelemään poispäin ja/tai kertoo tietävänsä paikan jossa hinta on ollut suotuisampi. Neuvottelutilanteissa täytyy kuitenkin ymmärtää, että kyseessä on ihmisten elinkeino, eivätkä paikallisten tulot päätä huimaa (paitsi pienuudellaan).

Pidimme Santa Clarasta paljon. Matalat rakennukset, hevoskärryt ja kapeat kadut olivat tunnelmallinen yhdistelmä. Kaupunki oli helposti otettavissa haltuun kävellen ja ruoka oli suhteellisen halpaa ja hyvää. Ollessamme siellä oli vielä suruaika, joten emme päässeet tutustumaan juhlimiskulttuuriin, jonka pitäisi kuuleman mukaan olla iso juttu. Emme olekaan bilehileitä, joten asia ei jäänyt niin paljon vaivaamaan.

Kävimme kuuluisalla paikalla, jossa Che Guevaran johtamat joukot suistivat raiteiltaan panssarijunan joka oli kuljettamassa aseistusta vallankumousliikkeen vastustamille hallituksen joukoille. Tämä tapahtuma oli merkittävä ja johti osaltaan Kenraali Batistan pakenemiseen Kuubasta ja Castron vallankumouksen voittoon. Kaikessa merkittävyydessään itse nähtävyys oli osittain jopa hieman koominen. Junan vaunut oli aseteltu ulkoilmamuseoksi, eikä siinä mitään. Sijainti oli tunnelmallinen, koska aktiiviset junaraiteet kulkevat edelleen museoalueen läpi. Mutta puskutraktori, jolla (ilmeisesti) junaraiteet oli otettu paikoiltaan, oli nostettu suurelle jalustalle. Rautakanki, jolla raiteiden pultit oli irrotettu, oli saanut kunniapaikan eräästä esittelyvaunusta. Kaiken kaikkiaan se oli kuitenkin informatiivinen ja mielenkiintoinen käynti. Sisäänpääsymaksu oli muistaakseni 1CUC/hlö.

Paikallisella sikaritehtaalla on mahdollisuus tehdä kierros, mutta lippu oli jostain syystä ostettava keskustorin läheisyydessä olevasta matkatoimistosta. Kierros oli halpa ja nopea ja kenties johtuen siitä että olimme yhdellä päivän viimeisistä kierroksista, oppaalla oli lähinnä kiire ohjata meidät tuotantoketjun läpi ja työntää ovesta takaisin pihalle.

Aikataulumme oli onnekas, sillä näimme Santa Claran vallankumousaukiolla kulkueen, joka saattoi Fidel Castron tuhkat Kuuban halki Havannasta Santiago de Cubaan, hautapaikalle legendaarisen vapaustaistelija José Marti’n haudan viereen. Odotus oli pitkä ja kulkue ajoi vain nopeasti yleisön ohitse, mutta voipahan nyt sanoa nähneensä El Comandanten uurnan ja olleensa osana tuota historiallista tapahtumaa.

Trinidad

Trinidad on kuvauksellinen pieni kaupunki lähellä Kuuban etelärannikkoa, jonka suosittuus turistien keskuudessa oli selkeästi nähtävissä. Jälleen, kävelimme ristiin rastiin kaupungin katuja ja nautimme hyvästä säästä joka oli siunaantunut kohteisiimme lähes koko matkamme ajaksi. Kieltämättä välioluita tai – cubalibrejä jäi hitaassa, kuumassa kaupungissa hieman kaipaamaan!

Trinidadissa meihin vetosivat kapeat mukulakivikadut hevoskärryineen, värikkäät julkisivut ja kolonialistiset rakennukset sekä rauhallinen rytmi. Majoitus- ja ruokapaikkoja on useita, lähellä on (kuuleman mukaan) mahtava hiekkaranta, vesiputous ja myös joitain vaellusmahdollisuuksia. Kukkulan laella sijaitsevalta radiotornilta oli mahtavat näkymät ympäröiviin laaksoihin ja rantaviivalle. Lisäksi tornin vartijana oli 24h-vuorossa ollut seurankipeä mies, joka jutteli kanssamme niitä näitä, kertoili kaupungin ja laakson kuulumisia ja myi kylmät limpparit sopuhintaan.

Bussit Trinidadista Playa Gironiin olivat täynnä, joten neuvottelimme lähtöä edeltävänä iltana bussiaseman läheisyydessä ”taxi colectivoa” huudelleen miehen kanssa hinnaksi 20CUC/hlö. Annoimme hänelle majoituspaikkamme osoitteen ja kuski tuli hakemaan meidät aamulla sovittuun aikaan. Jaoimme auton nuoren italialaispariskunnan kanssa ja matka sujui hyvin ja sukkelasti. Taxi colectivon etu bussiin verrattuna on se, että bussiasemat sijaitsevat eri puolilla kaupunkeja ja niiltä pitää lähes aina ottaa vielä toinen kyyti majoituspaikkaan. Taksit maksavat hieman enemmän, mutta hakevat ovelta ja vievät ovelle, pienemmällä vaivalla ja nopeammin.

Playa Giron, Sikojenlahti

Playa Gironin historia (Sikojenlahden maihinnousu), snorklaus-, sukellus- ja rantamahdollisuudet saivat meidät varaamaan sinne useamman päivän. Ja hyvä niin, koska tekemistä oli yllättävän paljon! Oli paljon snorklaus- ja sukelluskohteita pitkin lahtea, maihinnousumuseo, krokotiilifarmi, lintubongailua sekä muita suoalueen aktiviteetteja ja auto-/skootterivuokraamo. Aloitteleville snorklaajille mahtava paikka ja miksei kokeneemmillekin. Sukellusvälineet eivät olleet paikallisella toimistolla siitä uusimmasta päästä, mutta kaikki toimi päiväretkellä hyvin. (jatkuu viereisellä palstalla...)


Katukuva Havannasta.

Havannalainen julkisivu.

Kuvateksti

Näkymä Trinidadin kattojen yli.

Näkymä Havannan vallankumousaukiolta.

Kalastajia Havannan Maleconilla.

Näkymä Maleconilta.

Che Guevaran muistopatsas Santa Clarassa.

Katunäkymä Santa Clarasta.

Kaunis Trinidad.

Playa Gironin krokotiilitarhassa.

(...jatkoa) Gironin, Largan ja krokotiilifarmin välillä kulkee hop-on hop-off tyylinen bussi, joka on halpa (3CUC/päivä) ja helpottaa päiväretken tekemistä suuntaan tai toiseen. Vuoroväli oli joulukuun alussa suhteellisen väljä.

Olimme kuulemma onnekkaita kun saimme skootterin vuokralle, sillä yleensä kaikki on jo varattu. Hinta oli parisen kymppiä (ehkä 25CUC) per päivä, tankki täyteen noin 3CUC. Ajoimme yhtenä päivänä Cienfuegosiin ja takaisin. Tiet olivat suhteellisen hyvät ja samaa sanoi saksalaispariskunta, joka oli lähtenyt polkupyörillä Kuuban halki. Suosituksena lienee hyvä, että on jonkinlaista kokemusta ajamisesta muuallakin kuin suomalaisessa liikenteessä. Liikenne on oikeanpuolinen.

Takaisin Havannaan

Haikein tunnelmin jätimme mahtavan isäntäperheen ja odotukset ylittäneen, aurinkoisen Sikojenlahden taaksemme ja hyppäsimme jälleen taxi colectivoon. Gironista Havannaan bussilla olisi mennyt koko päivä, sillä olisi pitänyt pysähtyä Varaderossa ja vaihtaa bussia. Maksoimme noin vitosen enemmän per naama kuin olisimme maksaneet koko päivän bussireissusta (ja lisäksi taas taksi bussiasemalta majoituspaikkaan) ja saimme autoon kanssamme pariskunnan joka oli matkalla samaan suuntaan. Matka kesti pari kolme tuntia.

Tällä kertaa yövyimme mahtavan tätihenkilön luona Vedadon kaupungnosassa, aivan rantakatu Maleconin kyljessä. Alakerrassa oli ravintola, josta saimme paikallispesoilla valtavat, hyvät annokset ja ison pullon vettä alle kympillä yhteensä. Kutsuimme ravintolaa ”Abiertoksi” sillä mikään muu kuin valokyltti joka ilmoitti paikan olevan avoinna, ei viitannut ravintolaan. Tämä vaikutti yleiseltä käytännöltä.

Suruaika oli ohitse ja kiinnostavimmat nähtävyydet oli saapuessa nähty, joten tänä viimeisenä viikonloppuna kävimme katsomassa rumbaa, juomassa välirommeja ja ostamassa tuliaiset. Sattui myös täydellisen sopivasti yksi sateinen päivä, jonka aikana katsastimme meitä kiinnostavimmat museot sekä kovassa nosteessa olevan kulttuurikeskuksen, Fabrica de Arte Cubanon.

Lentomme Pariisin kautta Helsinkiin lähti vasta 23:40, joten viimeisenä päivänä hankkiuduimme eroon pesoistamme, lojuimme useamman tunnin Plaza Viejan panimoravintolassa ja nautimme auringon viimeisistä säteistä ennen paluuta kylmään Suomeen. Ehdimmepä vielä La Torren näköalabaariinkin katsomaan auringonlaskua

Takaisin Helsinkiin

Lähtöselvitys ei onnistunut edellisenä päivänä netissä, ei edes Suomesta käsin vaikka pyysimme ystäväämme koettamaan paremmalla yhteydellä. Menimme siis kentälle lähes kolmea tuntia ennen lähtöä, mutta jouduimme silti pitkään jonoon ja (koska työskentelemme Helsinki-Vantaalla, tiedämme mistä kohdasta boardingpassia tämän tiedon näkee) edellämme oli lähtöselvittänyt noin 250 henkeä.. Lähtöselvitysautomaatteja ei ollut. Jouduimme keskipaikoille, mutta vierekkäin sentään.

Koska tiedämme Pariisin maineen vaihtokenttänä ja matkatavaroiden mustana aukkona, maksoimme lipuistamme muutaman kympin enemmän jotta saimme vaihtoajan venytettyä halvemmasta, yhdestä tunnista neljään tuntiin. Vaihdon ehtisi ehkä suorittaa tunnissakin, mutta se edellyttää että lento Havannasta Pariisiin on ajoissa, tuulet ovat suotuisat eikä Pariisissa ole ruuhkaa. Laukut olisivat melko varmasti jääneet jälkeen.

Näissä tilanteissa ei sinänsä ole huolta jos ei ole kiire. Jos varaukset ovat samalla lipulla, on lentoyhtiön velvollisuus reitittää matkustaja uudelleen ja tarpeen tullen majoittaa yöksi, mikäli hän ei ole lennon myöhästymisen vuoksi kerennyt jatkolennolleen.

Yhteenveto

- Mikäli aikaa on viikko-/kuukausikaupalla ja haluaa ehkä säästää jonkin verran kuluissa, on mahdollista matkustaa ilman etukäteisvarauksia. Tässä tapauksessa on kuitenkin varauduttava vääntämään kättä kyytien ja majoitusten hinnoista. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon vuodenaika ja sesongit, sillä jotkin kaupungit tulevat kuuleman mukaan laajasta tarjonnasta huolimatta täyteen (mm. Trinidad).

- Mikäli aiot varata kyytejä ja majoituksia etukäteen, aloita varaaminen ajoissa. Varaukset paperilla mukaan, viazul-varaukset voi ja kannattaa tehdä netissä etukäteen. Jos tilaa ei ole, ei huolta – kimppataksi on loistava vaihtoehto.

- Ainakin aamiaiset kannattaa syödä casassa, ne ovat runsaita, hyviä ja halpoja. Ruokaa jää usein päiväretkelle mukaan pakattavaksi.

- Sana-/fraasikirja mukaan, mikäli espanja ei taivu. Englannin kielen osaaminen ei ole ollenkaan yleistä.

- Tutustu historiaan, kulttuuriin ja tapoihin ennen lähtöä, se antaa matkakokemuksellesi syvyyttä!

- Nauti!

- See more at: https://kotisivukone.fi/app/www/kuubaseura.kotisiv...